Kun siten huomaamme Israelin lankeemuksen suosiosta, ja mitä he sen kautta ovat kadottaneet, ja syyn tähän kaikkeen, älkäämme unohtako, että he tässäkin esikuvasivat hengellistä nimi-Israelia, ja että samat profeetat ovat ennustaneet, että molempien Israelin huoneiden piti kompastuman ja lankeaman: "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksen kallioksi molemmille Israelin huonekunnille." — Jes. 8: 14.
Yhtä varmasti, kuin luonnollista nimi-Israelia on kohdannut hylkääminen ja lankeeminen, kuten olemme nähneet, yhtä varmasti tulee myös hylkääminen ja lankeeminen kohtaamaan hengellistä nimi-Israelia, Evankelista nimi-Seurakuntaa, ja samanlaisista syistä. Toisen hylkäämistä ja lankeemusta kuvataan Raamatussa yhtä elävästi kuin toisenkin. Ja myöskin yhtä varmasti, kuin luonnollisen Israelin jäännös pelastettiin sokeudesta ja lankeemuksesta nöyryyden ja uskon kautta, tulee myöskin samanlainen jäännös hengellisestä nimi-Israelista pelastettavaksi nimi-joukkojen sokeudesta ja lankeemuksesta tämän ajan "elonkorjuussa" tahi lopussa. Siten tulevat todellisen seurakunnan, Kristuksen ruumiin viimeiset jäsenet, erotettaviksi nimiseurakunnasta — yhdistettäviksi ja kirkastettaviksi Pään kanssa. Nämä (se jäännös, joka valittiin luonnollisesta Israelista sen lankeemisessa sekä evankelikauden harvalukuiset uskolliset, käsittäen sen lopulla elävän jäännöksen), muodostavat yksin totisen "Jumalan Israelin." Nämä ovat nuo Valitut — vanhurskautetut, uskon kautta Kristuksen lunastustyöhön kutsutut kanssa-uhraamiseen ja kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa, jotka totuuden henki on valinnut uskon kautta totuuteen ja pyhitykseen, ja jotka ovat olleet uskolliset kuolemaan saakka. Tämän joukon valitsemisen loputtua, tämän ajan elonkorjuussa, saattaa odottaa melkoista liikettä vehnän ja lusteiden välillä; sillä paljon jumalallisesta suosiosta johtuneesta hyvästä, jota myönnettiin erityisesti uskollisten harvalukuisten tähden, tulee vedettäväksi pois nimijoukoilta, kun pieni lauma, jonka kehitykseksi ne myönnettiin, on täysilukuinen.
Meidän on odotettava, että tässä, samoin kuin esikuvauksellisessa juutalaisessa elonkorjuussa, tulee olemaan sellaista erottamista, joka toteuttaa profeetan sanat: "Kootkaa minulle pyhäni, jotka tekevät liiton kanssani uhrin kautta." (Ps. 50: 5.) Ja niinkuin vuosi 33 osotti juutalaisen nimi-huonekunnan, järjestelmänä katsottuna, jättämistä epäsuosioon, hajaannukseen ja kukistumiseen, niin osotti vastaava vuosiluku 1878, hengellisen nimi-Israelin epäsuosion, hajaannuksen ja kukistumisen alkamista, josta meillä on enemmän sanottavaa seuraavassa luvussa.
Matemaatillinen todistus.
Otaksuen, että yllä esiintyvä todistus on riittävä ja tyydyttävä, menemme nyt ajanlaskullisesti todistamaan: ensimäiseksi, että juutalainen aika, Jaakobin kuolemasta siihen ajankohtaan, jolloin heidän huoneensa jätettiin autioksi, josta heidän kaksinkertaisensa tai toinen puolensa alettiin laskea oli tuhat kahdeksansataa neljäkymmentaviisi vuotta pitkä; ja toiseksi, että kaksinkertainen päättyi vuonna 1878, ja että aika silloin oli tullut suosion alkamiselle — jolla me siten tulemme todistamaan, että tämä vuosiluku ilmaisi evankeliajan suosion loppumista.
Jälkimäinen kohta ei itse asiassa tarvitse mitään todistusta; sillä, koska oli totta, että Herramme kuoli vuonna 33, on helppo asia lisätä tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuoteen 33 nähdäksemme, että 1878 oli se vuosi jolloin aika oli tullut suosion alkamiselle Israelille edellyttäen, että voimme todistaa ensimäisen väitteemme että ajanjakso jolloin Israel odotti Jumalan lupauksien täyttymistä, hänen suosiossansa, oli tuhannen kahdeksansadan neljänkymmenenviiden vuoden aika.
Tämän ajanjakson pituus näytetään täydellisesti siinä luvussa, joka käsittelee ajanlaskua, lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin aikaa Jaakobin kuolemasta aina lähtöön asti Egyptistä. Tämä ajanjakso on ollut hyvin omituisella tavalla kätketty tai peitetty näihin aikoihin asti; ennenkuin se huomattiin, oli juutalaisen ajan pituus tuntematon; eikä ilman sitä oltaisi voitu sen kaksinkertaistuttamista mitata, jos kohta ennustukset kaksinkertaisesta olisivat tulleet huomatuiksi ja käsitetyiksi.
Ajanlasku ei tee mitään vaikeuksia Jaakobin kuolemaan asti, mutta tästä vuosiluvusta alkaen Egyptistä lähtöön asti ei ole minkäänlaisia täydellisiä tiedonantoja. Useita murusia annetaan siellä ja täällä, mutta mitään yhdenjaksoista lankaa ei anneta, jonka kautta pääsisimme varmuuteen. Juuri siitä syystä täytyi meidän ajanlaskua tarkastaessamme tällä kohdalla kääntyä Uuteen Testamenttiin. Siellä saimme apua henkeyttämältä apostolilta, joka ilmottaa meille yhdistävän renkaan. Tällä tavoin opimme tuntemaan, että neljänsadan kolmenkymmenen (430) vuoden aika kului liitosta, joka tehtiin niihin aikoihin kun Tara, Aabrahamin isä, kuoli aina Israelin lähtöön asti Egyptistä.
Me löydämme kätketyn ajan Jaakobin kuolemasta Israelin Egyptistä lähtöön, tarkalla tavalla: ensin laskemalla ajan Taran kuolemasta Jaakobin kuolemaan ja sitten vähentämällä ne vuodet, noista neljästäsadastakolmestakymmenestä vuodesta, jotka ovat Taran kuoleman ja Egyptistä lähdön välillä, seuraavalla tavalla:
Aabraham oli seitsemänkymmenen viiden (75) vuoden vanha, kun liitto hänen kanssaan tehtiin Taran kuoltua (1 Moos. 12: 4), ja Iisak syntyi kaksikymmentäviisi (25) vuotta sen jälkeen. (1 Moos. 21: 5.) Siis: