Menneisyyden valossa katsottuna, on hyvin luultavaa, että sellaisessa hengessä The Watchmanin toimittaja, jos hänellä vaan olisi valtaa, pian ulottaisi uhkauksensa "protestanttilaisuudesta" protestanttisiin henkilöihin.
Barcelonassa Espanjassa poltettiin äskettäin hallituksen käskystä suuri luku Raamatuita — luonnollisesti roomalaisen kirkon alotteesta. Seuraava, joka on käännetty Katolilaisesta lipusta, paavilaisuuden sikäläisestä äänenkannattajasta, osottaa, että teko hyväksyttiin. Lehti sanoo: —
"Jumalalle kiitos, että me vihdoin alamme palata niihin aikoihin, jolloin niitä, jotka levittivät kerettiläisiä oppeja rangastiin varotukseksi muille. — Pyhän inkvisitionin oikeusistuin on pian pystytettävä. Sen hallitus tulee olemaan ihanampi ja tulee saavuttamaan runsaampia tuloksia kuin menneisyydessä. Katolilainen sydämemme tulvii uskoa ja innostusta; ja ääretöntä iloa, jota tunnemme, kun alamme korjata hedelmiä nykyisestä taistelustamme, on mahdotonta kuvailla. Mikä ilopäivä onkaan meille, kun näemme kirkon vastustajain kieriskelevän inkvisitioonin liekeissä!"
Kehottaakseen uuteen sotaretkeen kerettiläisyyttä vastaan, sanoo sama lehti: —
Uskomme olevan paikoillaan julaista niiden pyhien miesten nimet, joiden käsien alla niin monet syntiset kärsivät, jotta hyvät katolilaiset kunnioittaisivat heidän muistoansa: —
Torquemada'n kautta —
Elävältä poltettuja miehiä ja naisia…………. 10,220
Poltettuja in effigie………………………. 6,840
Muihin rangastuksiin tuomituita……………… 97,371
Diego Deza'n kautta —
Elävältä poltettuja miehiä ja naisia…………. 2,592
Poltettuja in effigie………………………. 829
Muihin rangastuksiin tuomituita……………… 32,952
Kardinaali Jeminez de Gisneros'in kautta —
Elävältä poltettuja miehiä ja naisia,………… 3,564
Poltettuja in effigie………………………. 2,232
Muihin rangastuksiin tuomituita……………… 48,059
Adrian de Elorencia'n kautta —
Elävältä poltettuja miehiä ja naisia…………. 1,620
Poltettuja in effigie………………………. 560
Muihin rangastuksiin tuomituita……………… 21,835
— — —
Elävältä poltettujen miesten ja naisten
yhteenlaskettu luku 45 pääinkvisiittorin
aikana……………………………………. 35,534
Yhteenlaskettu luku poltettuja in effigie……. 18,637
Muihin rangastuksiin tuomittujen yhteenlaskettu
luku…………………………………….. 293,533
________
Kokonaissumma 347,704
Paavillinen tuhatvuotiskausi.
Samoinkuin totisen Kristuksen totinen valtakunta tulee kestämään tuhatta vuotta, saattaa paavillinen jäljittely laskea tuhatta vuotta suurimman kukoistuksensa ajaksi, joka alkoi vuonna 800 ja päättyi tämän [yhdeksännentoista] vuosisadan sarastaessa, toteuttaakseen Ilm. 20 ennustetun tuhatvuotisen hallituskauden. Ja tämän jälkeistä aikaa, jolloin paavikunta vähitellen on kadottanut kaiken maallisen valtansa, jolloin se on ollut monen häväistyksen esineenä niiden valtojen puolelta, jotka ennen olivat sen tukipylväitä, ja jolloin siltä melkoisesti on riistetty alusmaita, tuloja ja vapauksia, joita se kauvan on pitänyt ominaan ja joita se kauvan on omistanut, pitävät katolilaiset Ilm. 20: 3, 7, 8 kertomana "vähänä aikana", tuhatvuotiskauden lopulla, jolloin Saatana tulee päästettäväksi irti.
Ja ne vuosiluvut, jotka ilmasevat paavikunnan tietämättömyyden, taikauskon ja petoksien tuhatvuotiskauden, ovat selvästi merkityt historiassa. Eräs roomalais-katolinen kirjailija [The Chair of St. Peter] lausuu tämän uskonnollisen vallan alkamisesta: "Pyhä roomalainen valta alkoi oikeastaan silloin kun paavi Leo vuonna 800 kruunasi Kaarlo suuren länsimaiden kuninkaaksi." ["Pyhä roomalainen valtakunta" oli keskiajan suuren valtiollisen laitoksen nimenä. Sen alkuunpanijana oli Kaarlo suuri. Fisherin Universal History, Siv. 262 kertoo siitä seuraavasti: "Teoriassa oli se maailman vallan ja maailman kirkon yhdistelmä — jakamaton yhdyskunta, keisarin ja paavin ollessa taivaan määräämät (?) maalliset ja hengelliset ylimmäiset päät. Ja koska paavit, ollen Kristuksen sijaisina, voitelivat keisarit, seuraa, että he olivat sen oikeat päät.">[
Vaikka paavikunta oli järjestetty uskonnolliseksi järjestelmäksi aikoja ennen ja oli "pystytetty" maalliseenkin valtaan vuonna 539, oli Kaarlo Suuri kumminkin se, joka todellisuudessa antoi paaville maallisen vallan ja muodollisesti tunnusti sen. Samoinkuin Kaarlo Suuri oli "pyhän roomalaisen valtakunnan" ensimäinen keisari, vuonna 800, niin oli Frans II viimeinen, ja hän luopui vapaaehtoisesti siitä arvonimestä vuonna 1806. [Marengon tappelun kautta 1800, ja Austerlitzin, 1815, oli Saksa kaksi kertaa Napoleonin jalkain juuressa. Päätulos viimeksimainitusta tappiosta oli Reininliiton perustaminen ranskalaisen hallitsijan turvissa. Tämä tapaus teki lopun vanhasta saksalaisesta tai [pyhästä] roomalaisesta valtakunnasta, joka oli ollut olemassa tuhatta vuotta yhtä mittaa. — White'n Universal History, Siv. 508.] Samoinkuin paavikunta ennen vuotta 800 kohosi roomalaisen "pedon" (kansan) ja sen sarvien (valtojen) tukemana, on se vuodesta 1800 ollut syösty maallisesta vallasta kuninkaiden ja valtojen yli, ja ne, jotka sitä ennen tukivat sitä, ovat haavottaneet ja ryöstäneet sitä. (Ilm. 17: 16, 17.) Nykyhetkellä, vaikka se vielä on kunnioituksen ja suosionosotuksien esineenä ja vielä laajalti hallitsee kansojen omiatuntoja, suree paavikunta kaiken sen kadottamista, joka vähänkin vivahtaa maalliselle vallalle.