Lauseessa: "Mene siksi kun loppu tulee", pitää huomata että loppu merkitsee kokonaan toista kuin "lopun aika". Elonaika on maailman loppu; ja elonaika on, niinkuin jo on osotettu, se 40 vuoden ajanjakso, joka ulottuu syksystä vuonna 1874 j.K., 1335 päivän lopusta, syksyyn 1914 j.K. Ja Daniel tulee saamaan osansa, palkintonsa Mikaelin (Kristuksen) valtakunnassa, kaikkein pyhäin profettain sekä evankelikauden pyhäin kanssa, tässä lopussa tai elonajassa — jolloin pyhät ovat ensimäiset järjestyksessä sekä kunniassa siinä valtakunnassa. (Hebr. 11: 40.) Katso Raamatun tutkisteluja I osa, siv. 348.
HETKINEN.
Vain hetkinen, vain hetkinen!
On aika läsnä vaan.
Tuo armas aika, Jeesuksein
Kun silloin nähdä saan.
Kas vaikein koetus helppo on
Myös mainen vaelluskin,
Kun tuota vertaan riemuhun,
Min nään nyt selvemmin.
Vain hetkinen! Mä nöyrtyen
Tuot' tutkin sittenkin:
"Mä saanko kohta loppuun sen,
Tien kaidan kuitenkin."
Sill' riemu runsas tarjotaan,
Kun päättynyt on tie.
Siks' aikaa tuota ootan vaan,
Mi mun sun luokseis vie.
Nyt määrää kohti hetkittäin
Käyn taivaan autuuteen.
Mä valmistunut asteettain
Oon riemuun ainaiseen.
On aika parhain, tiedänhän,
Kun Herra määrää sen.
Kas aamunkoitto Siionin
Jo kultaa säteillen.
Oi Herra Jeesus kohta vaan
Nyt näytä voimas tuo
Ja taivaan Taaton lapsien
Jo luokseis päästä suo.
NELJÄS LUKU.
PYHÄKÖN PUHDISTUS. 2300 päivää. — Dan. 8: 10—26.
Todellinen pyhäkkö. — Saastuttaminen. — Alus tai perustus. — Kuinka se "muserrettiin". — Todistuksia roomalaiskatoolisista teoksista. — Puhdistus ei tule olemaan täydellinen ennenkuin 2300 vuotta näyn jälkeen. — Kuinka ja mistä se alkoi, ja milloin se on määrätty täyttymään. — "Kultaiset astiat", totuudet täytyy asettaa paikoilleen.
Edellisessä luvussa olemme nähneet, että röyhkeä, omituinen "pieni sarvi" Dan. 7: 8, 11, 20—26 on sama kuin "synnin ihminen" 2 Tess. 2: 3 ja Herramme Matt. 24: 15 ennustama "hävityksen kauhistus"; ja myöskin, että samaa paavillista valtaa tarkotetaan Dan. 8: 9, 10, 23—25. Olemme tutkineet riittävästi nykyiseen tarkotukseemme ja rajotettuun tilaamme nähden, sen syntyä, sen luonnetta, sen hävittämisvallan kukistamista ja sen lopullista hävittämistä, joka vielä kuuluu tulevaisuuteen.