Nimi Baabeli merkitsi alkujaan Jumalan porttia; mutta jälkeenpäin tuli se, ivallisesti, merkitsemään sekaannusta tai hämmennystä. Ilmestyskirjassa käytetään tätä nimeä erityisesti nimikristillisestä seurakunnasta, joka, oltuansa porttina kirkkauteen tuli portiksi eksytyksille ja hämmennyksille, kurjaksi sekotukseksi, jossa pääasiallisesti on lustetta, ulkokullattuja — sekaantunut joukko maailmallisia tunnustajia, joiden joukkoon Herran jalokivet ovat haudatut ja heidän oikea kauneutensa ja loistonsa peittynyt. Vertauskuvallisessa ennustuksessa käytetään Baabeli sanaa joskus ainoastaan Rooman kirkosta, jota nimitetään "suureksi Baabeliksi, porttojen äidiksi". Nimitys saattoi kuulua vuosisatoja ainoastaan sille, niin kauan kuin se oli ainoa sekaannusjärjestelmä, eikä tahtonut sietää muita; mutta toisia kirkkojärjestelmiä, ei niin suuria kuin "äiti" eikä myöskään niin jumalattomia, eikä niin perinpohjin vääriä, nousi siitä erilaisten, vaikka epätäydellisten puhdistuspyrintöjen seurauksena. Koska eksytykset, luste ja mailmallisuus suureksi osaksi ovat vallalla näissäkin, käytetään Baabeli nimitystä yleisenä eli perhenimenä kaikille nimikristillisille järjestelmille, eikä se nykyään tarkota ainoastaan Roomalaista kirkkoa, vaan myöskin kaikkia protestanttisia lahkoja; sillä kun paavikunta lasketaan pääjärjestelmäksi, täytyy meidän pitää erilaisia protestanttisia järjestelmiä, jotka johtuivat siitä, tyttärinä — asianlaita, jonka protestantit yleisesti, jopa ylpeydelläkin mainitsevat.
Ennenkuin elonkorjuuaika tuli, tekivät monet Jumalan kansasta suuressa Baabelissa sen huomion, että sen todellinen vallalla oleva luonne oli karkeasti antikristillinen (erityisesti valdolaiset, hugenotit ja kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistajat); ja he kiinnittivät huomion siihen sekä erottautuivat pääjärjestelmästä ja johtivat kanssaan toisia, joista monet olivat lustetta; niinkuin profetta oli ennustanut, sanoen: "useat liittyvät heihin liehakoitsemalla" (Dan. 11: 34). Tässä olivat ne eroittautumiset, jotka johtuivat valtiollisista opinmyrskyistä elonkorjuun edellä. Näissä leireissä muodosti yhä edelleen vallalla oleva luste toisia, vaikka vähemmin pahoja, baabelilaisia järjestelmiä.
Vaikka nisu siten tuon tuostakin koetti vapautua lusteen painosta (ja erityisesti karkeimmista eksytyksistä, jotka ravitsivat ja toivat esille lustetta), ja vaikka sillä olikin siunausta näistä ponnistuksista, oli se kuitenkin yhä edelleen sen vaikutuksen alaisena, yhä edelleen sekotettu suuren luste-aines enemmistön kanssa. Mutta nisun tähden ulottui Jumalan suosio näihin sekaantuneihin ryhmiinkin eli baabelilaisiin järjestelmiin; eikä ennen kuin Jumalan aika tuli täydellisen ja lopullisen erottamisen suorittamiseksi — elonkorjuussa, 1878 — näitä järjestelmiä kokonaan syösty kaikesta suosiosta ja tuomittu lopulliseen häviöön, eikä Jumalan kansaa niin selvästi ja varmasti kutsuttu niistä pois. Jo aivan aikakauden alussa varotettiin Jumalan kansaa Antikristuksen petoksista ja neuvottiin pysymään erossa niistä, ja kumminkin, heidän koetuksekseen ja koettelemuksekseen sallittiin heidän jossain määrin tulla petetyiksi ja enemmän tai vähemmän sekaantua niihin. Jokainen herääminen näkemään kristinuskon vastaisia periaatteita, oppeja ja tekoja, mikä johti uskonpuhdistushankkeisiin, koetteli ja tutkisteli nisuluokkaa ja oli omiaan puhdistamaan sitä enemmän ja enemmän Antikristuksen saastutuksista. Mutta tämä viimeinen koetus ja tämä varma kutsu näiden järjestelmien täydellisen hylkäämisen yhteydessä, jotka järjestelmät eivät enää tule saamaan jumalallista suosiota (niinkuin ne ennen olivat saaneet nisun tähden, joka niissä oli), tulee juuri aiheuttamaan nisuluokan lopullisen erottamisen kaikista antikristillisistä järjestelmistä ja periaatteista. Totuudet, joista nämä järjestelmät ennen pitivät kiinni, alkavat nyt nopeasti luisua pois heiltä, ihmisten oppien syrjäyttäminä, oppien, jotka repivät alas jokaisen jumalallisen totuuden aineksen; ja nautinnonhimo ja maailmanhenki syrjäyttävät nopeasti elävän jumalanpelon ja hurskauden.
Samalla kuin selitetään, että Baabeli on kukistunut, tulee myös kutsu kaikille niille Jumalan kansasta, jotka vielä ovat siellä, lähtemään ulos — "Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä". (Ilm. 18: 4.) Sanoissa "Baabeli kukistui; lähtekää siitä ulos, Te minun kansani", lausuttiin selvästi kaksi ajatusta, jotka tulisi selvästi ja varmasti muistaa. Ne ilmaisevat, että oli aika, jolloin Baabeli ei ollut langennut pois jumalallisesta suosiosta; että sillä vielä oli jonkun aikaa jonkinlaista suosiota jälellä sekotetusta luonteestaan huolimatta; että kuinka paljon eksytyksiä se omasikaan, ja kuinka vähän siinä ilmenikään Kristuksen henkeä, ei se kumminkaan ollut kokonaan ulossuljettu Jumalan suosiosta ennenkuin elonkorjuun erotusaikana. Ne ilmaisevat, että tulee aika, jolloin Baabeli äkkiä ja kokonaan hyljätään, jolloin kaikki suosio tulee ainaiseksi lakkaamaan, jolloin rangaistustuomiot tulevat seuraamaan — juuri sellaisen hylkäämisen ajan olemme osottaneet tulleen vuonna 1878. Ne ilmaisevat myöskin että Baabelin hylkäämisaikana monet Jumalan kansasta olisivat Baabelissa ja yhtyneenä siihen; sillä Baabelin hylkäämisen eli suosiosta lankeemisen jälestä näitä kehotetaan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani".
Erotus monien viimeksi kuluneiden neljänsadan vuoden kuluessa vähitellen tapahtuneiden uskonpuhdistusliikkeiden ja tämän lopullisen erottamisen välillä pitäisi selvästi näkyä; edelliset olivat Jumalan sallimia kokeita Baabelin puhdistamiseksi, jälkimäisen merkitessä, että kaikki toivo sen uudistamisen suhteen on mennyttä — "Kultainen malja oli Baabel Heran kädessä, koko maailmaa juovuttavainen. Sen viinistä ovat kansat juoneet, sentähden ovat kansat hullaantuneet [juopuneet sen eksytyksistä]. Äkisti kaatui Baabel ja musertui. Voivotelkaat hänen tähtensä! Ottakaa balsamvoidetta hänen haavallensa, kukaties hän paranee. Me paransimme Baabelia, mutta ei hän terveeksi tullut. Jättäkää hänet ja menkäämme jokainen omalle maallensa [totiseen seurakuntaan tai maailmaan, joko toiseen tai toiseen, aina sen mukaan mihin huomaa kuuluvansa, nisuun tai lusteeseen], sillä hänen syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti." — Jer. 51: 7—9. Vertaa Ilm. 17:4; 14: 8; 18:2, 3, 5, 19.
Parantumaton Baabel on nyt tuomittu hävitettäväksi: koko järjestelmä — järjestelmien järjestelmä — on hyljätty, kaikki Jumalan kansaan kuuluvat, jotka eivät ole sopusoinnussa sen väärien oppien ja tapojen kanssa, ovat nyt kutsutut erottautumaan siitä. Profetta ilmaisee tämän hylkäämistuomion syyn, ja senkin miksi muutamat eivät ymmärrä sitä, sanoen: —
"Haikarakin taivaan alla tietää aikansa, ja mettinen ja pääskynen ja kurki huomaavat tuloaikansa, mutta minun kansani ei tiedä Herran oikeutta. [He eivät näe, että elonkorjuuaika, jolloin nisu täydelleen ja kokonaan erotetaan ruumenista ja lusteesta, on tuleva. Tässä he osottavat vähemmän älyä kuin muuttolinnut.] Kuinka te sanotte: viisaita me olemme, ja Herran laki on meillä [kun ette osaa erottaa elonkorjuuaikaa ja armotalouden vaihdosta, joiden aika on tullut]? Totisesti, valhetta vain kirjotti kirjanoppineiden valhekynä [koska Herran sana, jonka hän on antanut profettainsa ja apostoleinsa kautta, tehdään tyhjäksi ja syrjäytetään huomioonottamatta, ja uskontunnustukset, joita muovailtiin menneisyydessä, 'pimeinä aikakausina', ovat pimeässä vaeltavien valottomia lyhtyjä]. Häpeään joutuvat viisaat(?) [oppineet]; he hämmästyvät [kun heidän suosimansa inhimilliset suunnitelmat ovat menneet myttyyn] ja vangitaan. Katso he hylkäsivät Herran sanan, ja mitä viisautta heillä olisi [nyt]? [Vertaa Jes. 29: 10.] Sentähden annan minä heidän vaimonsa [seurakunnat] muukalaisille; ja heidän [työ] peltonsa valloittajille; sillä pienestä suureen asti he väärää voittoa ahnehtivat profetasta [puhujasta] pappiin [seurakunnan paimeneen] asti he kaikki petosta tekevät. [Vertaa Jes. 56: 10—12; 28: 14—20.] Ja he parantavat minun kansani tyttären [nim. Siionin, Baabelin] haavan helpoimmiten, sanoen: 'rauha, rauha!' vaikkei rauhaa olekaan [syystä että koko hänen järjestelmänsä sairastaa ja vaatii perinpohjaista puhdistamista Jumalan sanan lääkkeellä, totuudella]. He ovat joutuneet häpeään, sillä he tekivät kauhistusta; kuitenkaan eivät ota hävetäksensä häväistystänsä, eivätkä tiedä olla häpeissänsä. Sentähden he [opettajat] kaatuvat kaatuvain joukossa; heidän etsikkoaikanansa [tai tarkastuksessa — 'elonkorjuussa'] he kompastuvat, sanoo Herra. Minä kokoan ja tempaan heidät pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä fiikunoita fiikunapuussa, ja lehtikin on lakastunut; ja asiat, jotka minä annoin heille [kaikki jumalalliset suosionosotukset ja edut] poistuvat heiltä." — Jer. 8: 7—13, engl. k.
Seuraava värssy osottaa, että monet hyljätyistä tulevat huomaamaan tulevat vaikeudet, mutta sittenkään eivät näe todellista syytä. He tulevat sanomaan: Lyöttäytykäämme yhteen ja menkäämme varustettuihin kaupunkeihin [hallitusten turviin] ja olkaamme ääneti (ruots. k.). He huomaavat tavalla tai toisella, ettei järki eikä Raamattukaan anna minkäänlaista tukea heidän väärille opeilleen ja että on viisainta pysyä ääneti vanhojen ennakkoluulojen varjossa ja niin kutsuttujen kristittyjen hallitusten turvissa. Heidät esitetään tässä aivan todenmukaisesti sanovana: "Meidän Jumalamme saatti meidät vaikenemaan ja juotti meitä myrkkyvedellä" (ruots. k.). Ainoa virkistys, jonka voivat saada on sekottamansa kalkki (katkeran eksytyksen, "riivaajaisten oppien" myrkky, sekotettuna puhtaalla elämän vedellä, Jumalan sanan totuudella). Eivätkö sellaiset, jotka kuuluvat Baabeliin ja rakastavat sitä, ja jotka siitä syystä eivät ole valmiit tottelemaan käskyä: "Lähtekää sieltä ulos", ole pakotetut juomaan sitä kalkkia, jonka he itse ovat sekottaneet? Eivätkö sellaiset tule pakotetuiksi tunnustamaan oppiensa vääryydet? Varmasti tulevat he tekemään sen; ja he tulevat perinpohjin inhoamaan niitä. Sitä seuraava värssy puhuu heidän pettyneistä toiveistaan, kun odottivat voivansa katkerilla (myrkkyvesi-) opeillaan kääntää maailman ja saada aikaan tuhatvuotisen valtakunnan. He sanovat: "Odotettiin rauhaa, eikä mitään hyvää tullut; paranemisen aikaa, ja katso, hämmästys tuli!" Nimellisen Siionin sairaus tulee pian pahenemaan aina hänen etsikko- ja hylkäämis-ajastansa asti, jolloin "totiset israelilaiset", totellen jumalallista lupausta, alkavat lähteä ulos nimellisistä järjestelmistä.
Muutamat ovat ihmeissään, ettei Herra pane toimeen vielä suurempaa uskonpuhdistusta kuin mitä kaikki entiset ovat olleet, jotka ovat osottautuneet turhiksi ja lyhytaikaisiksi. He kysyvät: Miksei hän vuodata siunaustansa kaikkien suurten lahkojen yli ja yhdistä niitä kaikkia yhdeksi, tai jonkun erityisen yli ja puhdista sitä kuonasta, ja vedä kaikkia siihen. Mutta, kysymme, miksi ei sitten myöskin yhdistää kaikkia maailman valtakuntia yhdeksi, ja puhdistaa se?
Kaikille Jumalan lapsille tulisi olla tarpeeksi tietäessään, ettei sellainen ole hänen ilmottamansa suunnitelma. Ja jos vielä hiukankaan ajattelemme asiaa Jumalan sanan näkökannalta, huomaamme heti sellaisen ehdotuksen järjettömyyden. Ajatelkaa niiden lukumäärää, jotka kuuluvat niin sanottuun kirkkoon eli seurakuntaan (neljä sataa miljoonaa) ja kysykää itseltänne: Kuinka monet näistä saattanevat itse väittää olevansa täysin vihkiytyneitä, ruumiineen, sieluineen, Herralle ja hänen suunnitelmansa palvelukseen? Oma havaintonne on vievä teidät siihen johtopäätökseen, että "nisun" erottaminen "lusteesta" poisraivaamalla luste jättäisi joka tapauksessa ainoastaan pienen kourallisen jälelle suurimpiinkin kirkkoihin ja katedraaleihin.