Sellainen on nykyinen tila: suuri Tuomari on tullut — ei niinkuin ensimäisessä tulemisessa alennetussa ruumiissa, uhriksi aiottuna, vaan voimansa täydellisyydessä, henkiolentona, puettuna jumalallisen vallan kirkkaudella, Jehovan edustajana kukistaakseen kokonaan ja ainaiseksi pahan ja kaiken vääryyden ja asettaakseen ennalleen lunastetusta suvusta kaikki ne, jotka tahtovat sopusointuun Jumalan kanssa, täydellisyyteen ja pysyvään elämään. Jumalan suunnitelma on nyt tullut näkyviin; me tulemme tilaisuuteen ymmärtämään sitä paremmin kuin koskaan ennen. Jumalallisen ilmestyksen kirjojen avaaminen on pian päättynyt. Maailman tuomio on jo alkamaisillaan nimi-kristikunnasta ja sen laitoksista, ja suuri työ, joka on alkanut maailmalle aavistamattomalla tavalla, tulee jatkumaan suureen täyttymiseen, josta Herra, apostolit ja profetat ovat ennustaneet, kunnes koko maailma on johdettu katsomaan lävitse pistettyyn, Jumalan lähettämään Lunastajaan ja Vapahtajaan, niinkuin pyhät kauvan ovat "katsoneet Jeesukseen" heidän uskonsa alkajaan ja päättäjään. [Katso II osa, 5 luku.] Tilinteko eli tuomio, joka alkaa seurakunnasta, tulee pian leviämään ja käsittämään kaikki elävät kansat; ja määrätyllä ajalla ja määrätyssä järjestyksessä tulevat kaikkien kuolleitten valtavat joukot tuotavaksi näyttämölle.
Valtakunnan kirkastettujen jäsenten suorittaessa tehtävää esiripun tuolla puolen järjestämällä nykyisten tapahtumain kulkua ja valmistamalla ihanaa hallitusta, on niillä, jotka ovat esiripun tällä puolen, myöskin tärkeä työ. Heidän tehtävänsä on koota valitut ja merkitä heidät otsiinsa (henkisesti) totuuden tiedolla (Ilm. 7: 3); erottaa nisut lusteista nykyisen totuuden sirpillä; ja ilmottaa Siionille tärkeä sanoma: "Sinun Jumalasi hallitsee!" Tämä työ edistyy myöskin joutuisasti, ja kaikki merkityt uskolliset ovat vuorostaan ahkerassa toimessa merkitsemässä toisia; ja pian tulee suuri työ olemaan valmis — valitut kaikki koottuina ja kirkastettuina.
Kallis oli lupaus seurakunnan varhaisille jäsenille, että hän, jonka he näkivät menevän pois, todella tulisi takasin; ja autuas on toivo ollut hänen ilmestymisestään koko aikakauden läpi koettelemuksissa olleille ja vainotuille uskollisille, jotka innokkaasti tarkastivat hänen tuloaan, kunnes nukkuivat toivossa saada herätä hänen kaltaisinaan; mutta vielä autuaammat ovat teidän silmänne, te meidän päiviemme pyhät; sillä teidän silmänne näkevät ja teidän korvanne kuulevat Israelin kauvan odotetun Toivon läsnäolon merkit.
Kun nimi-Siionissa, niinkuin profeta Jesaja ennusti, ne syntiset, jotka ovat unohtaneet tai jättäneet liittonsa Herran kanssa pitämättä, peljästyvät pimeitä pilviä, jotka peittävät hänen kasvoinsa kirkkauden, ja ulkokullatut vapisevat, näkee totinen Siion uskon silmällä kuninkaan ihanuudessaan ja näkee maan, joka vielä on kaukana — ohran ja viirin maan, ihanan perinnön, johon tämä mahtava kuningas ja suuri Lunastaja on tullut johtamaan langennutta sukua — maan, jossa asujamet eivät tule sanomaan: Minä olen sairas; sillä kansa, joka siellä asuu on kansa, joka on saanut synnit anteeksi. — Jes. 33: 14, 17, 24.
Tämän ihanan maan, tämän ennalleenasetetun paratiisin, näemme me nyt selvästi tuhannen vuoden tuolla puolen; ja ilolla ja riemulla, Moosesta suuremman profetan johdolla, joka nyt jo on keskellämme, johdetaan lunastettujen riemuitsevat joukot pyhyyden suuremmoista yleistä tietä tätä suloista maata kohti lepoon synnistä, kuolemasta ja kaikesta pahasta.
"Soittakaa kiitosta Herran, te hänen hurskahansa, ylistäkää hänen pyhää muistoansa! Sillä hänen vihansa [jonka täytyy välttämättömästi ilmetä suurena hädän aikana, joka pian valtaa maailman] kestää vain hetken, hänen armonsa halki elämän kaiken; illan on vieraana itku, aamulla riemu." Ja kohta on kuritettu ja kääntynyt maailma käsittävä ylistyksen sävelet ja laulava: "Sinä murheeni riemuksi muutit, sinä murhepukuni riisuit, ja minut ilolla vyötit, jotta sieluni kiitosta veisaisi vaikenematta. Herra, Jumalani, sinua minä ijät kaiket kiitän." — Ps. 30: 5, 6, 12, 13.
Johtakaa nyt mieleenne hyvin perustellut askeleet "vahvassa profetallisessa sanassa", jonka kautta me olemme tulleet tähän sydäntä ilahduttavaan ja sielua virkistyttävään tietoon. Takanamme ovat kaikki profetalliset rajapylväät, jotka osottavat tähän ihmeellisimpään aikaan koko maailman historiassa. Ne ovat osottaneet meille, että me vuodesta 1873 olemme eläneet seitsemännessä vuosituhannessa; että pakanain herraus, "pakanain ajat" tulevat päättymään vuonna 1914; ja että hänen tulonsa, jolla on oikeus valtaan, tapahtui 1874. Ne ovat osottaneet meille, että näitten pakanallisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin heidän sallittu herrautensa päättyy, taivaan Jumala asettaa valtakunnan, ja että se valtakunta todella on edistynyt vuodesta 1878 asti; että ylösnousemisen aika kaikille Kristuksessa kuolleille silloin oli tullut; ja että sentähden, tästä vuosiluvusta alkaen, ei ainoastaan Herramme ja Päämme ole näkymättömänä läsnä maailmassa, vaan että kaikki nämä pyhät sanansaattajat ovat myöskin hänen kanssansa. Ja huomatkaa vielä, että tämä, Kristuksessa kuolleiden ylösnousemisen vuosiluku vastaa ruumiin Pään ylösnousemisen vuosilukua. Meidän Herramme ylösnousemus tapahtui kolme ja puoli vuotta hänen tulonsa jälkeen Messiaksena, vuonna 29 j.K.; ja hänen ruumiinsa, Seurakunnan ylösnousemiselle näimme ajan tulleen vuonna 1878, kolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen, lokakuussa 1874.
Ennustus on myöskin ilmaissut hänen toisen tulemisensa tavan niin ettemme, vaikka hän on läsnä, voi odottaa näkevämme häntä eikä ylösnousseita pyhiäkään, jotka nyt ovat hänen kaltaisiaan, paitsi uskon silmällä — uskomalla "vahvaan profetalliseen sanaan"; kuitenkin olemme oppineet tietämään, että ne, jotka muodostavat "Kristuksen jalat", myöskin pian tulevat muutettaviksi samankaltaiseen ihanuuteen. He ovat silloin henkiolentoja, hänen, Kristuksen, kaltaisia, ja ylösnousseitten pyhien kaltaisia, jotka nyt ovat hänen kanssaan, ja tulevat aikanaan näkemään hänet sellaisena kuin hän on. (1 Joh. 3: 2.) Me olemme myöskin nähneet, että Elijan tuleminen, josta ennakolta on puhuttu ja ennustetun Synnin ihmisen tuleminen, jotka kävisivät hänen tulemisensa edellä, ovat tapahtuneita asioita.
Me olemme myöskin huomanneet viitotetut vuosiluvut, joihin profetta Daniel kiinnittää huomion. 2,300 päivää osottavat v. 1846 siksi ajaksi, jolloin Jumalan pyhäkön piti olla puhdistettu paavikunnan saastuttavista eksytyksistä ja periaatteista; ja me olemme huomanneet, että puhdistus silloin oli täytetty. Olemme huomanneet 1260 päiväin, eli ajan ja kahden ajan ja puolen ajan täyttymisen, jona aikana paavikunnalla oli valta vainota, ja niinikään olemme huomanneet lopun ajan alkaneen v. 1799. Me olemme nähneet, kuinka 1290 päivää merkitsi ennustuksen salaisuuksien ymmärtämisen alkamista vuonna 1829, joka saavutti huippunsa suuressa liikkeessä 1844, joka on tunnettu toisen adventti-liikkeen nimellä, jolloin, Herran ennustuksen mukaisesti, viisaat neitseet menevät Ylkää vastaan, kolmekymmentä vuotta ennen hänen todellista tulemistansa. Me olemme nähneet ennakolta mainitun viipymisen täyttymisen; ja viisitoista vuotta on keskiyönhuuto: "Katso Ylkä!" kuulunut. Me olemme erityisellä mieltymyksellä huomanneet 1335 päivän osottavan v. 1874 Herramme palaamisen vuosiluvuksi; ja me olemme siitä ajasta asti saaneet kokea juuri tuota luvattua autuutta — jumalallisen suunnitelman ihmeellisten salaisuuksien selvemmän ilmitulemisen kautta.
Sitten olemme myöskin nähneet suuren elonkorjuutyön määrättynä aikanaan ja määrätyssä järjestyksessä, alkaen syksyllä vuonna 1874, tapahtuvan asteettain ja hiljaa, mutta nopeasti. Olemme huomanneet lusteen sitomisen lyhteisiin, ja nisun kokoamisen. Ja mikä siunaus ja ilo tuleekaan meille varmuudesta, että kesästä 1878 alkaen, jolloin Kuningas otti suuren valtansa ja alkoi hallituksensa herättämällä ne, jotka nukkuivat Jeesuksessa, ei hänen jäsenilleen olekaan enää tarpeellista "nukkua" ja odottaa kirkkautta, vaan että jokaiselle on se silmänräpäys, jolloin hän on päättänyt juoksunsa kuolemassa, riemullisen "muuttumisen" silmänräpäys, muuttuminen jumalalliseen luontoon ja täydellisyyden kaltaisuuteen. Todella, "autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin". He saavat levätä vaivoistaan, mutta heidän työnsä seuraavat heitä; sillä työ esiripun tuolla puolen on samaa työtä, jota kaikki voittajat toimittavat esiripun tällä puolen; paitsi että niille, jotka ovat menneet jumalallisen luonnon kirkkauteen, ei työ enää ole vaivaloista eikä se enää maksa väsyttävää uhrausta.