Evankelinen Allianssi, eri protestanttisten lahkojen yhteinen järjestelmä, muodostettiin 1846 sitä tarkotusta varten, että se omalla tavallaan tekisi sen, mitä katolilaiset tekisivät heidän omalla tavallaan. Nähdessään roomalaiskatolilaisten suuren voiman, jota he käyttivät, koska heillä oli yhteinen järjestelmä, protestantit sanoivat: "Me olemme jakaantuneita. Meillä ei ole voimaa. Me tahdomme järjestäytyä." Silloin, Raamatun mukaan, tekivät he pedon kuvan.
Kuitenkin sanoo Raamattu, että ennenkuin kuva voi tehdä mitään erityistä pahaa, täytyy sen saada elämä kaksisarviselta pedolta. (Ilm. 13: 15.) Tämän kaksisarvisen pedon, jolla on sarvet niinkuin lampaalla, mutta ääni niinkuin lohikäärmeellä, uskomme esittävän Englannin kirkkoa, joka ei kuulu Evankeliseen Allianssiin. Englannin kirkko väittää sitä, mitä Roomankin kirkko väittää — että se on totinen seurakunta; että kaikki muut ovat väärässä; että sillä on alkuperäinen apostolinen perintöoikeus; ja ettei kellään muulla ole oikeutta saarnaamiseen kuin sillä, joka on saanut jumalallisen, apostolisen käsien päällepanemisen. Tämä on vuosisatoja ollut Englannin kirkon väite, ja se muodostaa eroamiskohdan sen kirkon ja kaikkien toisten protestanttisten lahkojen välillä.
Joskin Evankelinen Allianssi muodostettiin 1846, ei se ole kyennyt suorittamaan tarkotustaan, koska se ei ole tiennyt miten toimia. Ainoastaan nimeen nähden yhtyivät lahkot Allianssiin, ja siksi ovat he työskennelleet toinen toistaan vastaan. Allianssin ulkopuolella olevat lahkot selitettiin olevaa ilman valtuutta: ja nämä puolestaan vaativat evankelista kirkkoa näyttämään, mistä olivat saaneet vallan saarnata. Siitä johtui, ettei kuvalla ollut voimaa toimia; se poljettiin alas; ja saadakseen eloa — elämän — tarvitsee se apostolisen perintöoikeuden; sillä täytyy olla joku perustus toiminnalleen.
Raamattu osottaa, että Englannin kirkko tulee läheiseen yhteyteen Evankelisen Allianssin kanssa ja antaa sille oikeuden saarnata. Tämän yhtymisen perustuksella kykenee se sanomaan: "Meillä on apostolinen valtuus saarnata. Älköön kukaan saarnatko ilman sen hyväksymistä." Tämä heidän toimenpiteensä kerrotaan Ilm. 13: 17. Ei kenenkään sallita ostaa tai myydä henkisellä torilla henkisiä asioita, ellei omaa pedon merkkiä tai kuvan merkkiä.
Ilm. 16: 13 mainitaan väärä profetia toisena esityksenä kuvasta — Evankelisen Allianssin eläväksi tehtynä tuloksena, joka silloin on saanut kirkko-yhtymän muodon, ja on sillä meidän päivinämme suuri määrä eloisuutta. Voimmeko odottaa sen saavan enemmän sitä, on asia, jonka saamme myöhemmin nähdä. Raamattu osottaa selvästi, että pedon kuva saa niin suuren voiman, että se voi tehdä samoja asioita kuin roomalaiskatolinen kirkko menneinä aikoina; ja että nämä kaksi järjestelmää, katolilainen ja protestanttinen, hallitsevat maailmaa maallisen vallan — lohikäärmeen — korotetulla kädellä.
"Kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista."
Raamattu kertoo meille, että tähän tulokseen tullaan niiden lausuntojen perustuksella, joita valtion ja kirkon yhdistyneet voimat tekevät. "Lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profetan suusta lähtee kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista." Tässä raamatunpaikassa tarkottaa henki oppia — saastaista oppia — väärää oppia. Jokainen näistä järjestelmistä lausuu samoja asioita, ja nämä lausunnot aiheuttavat maan kuningasten kokoontumisen suureen Harmagedonin taisteluun.
Oikein ymmärrettyinä ovat Raamatun esikuvat hyvin voimakkaita, ja aina on läheinen yhteys itse esikuvan ja asian välillä, jota esikuvataan. Kun pyhä Raamattu käyttää sammakoita esittämään erityisiä oppeja, voimme olla vakuutetut, että sovellutus on paikallaan. Vaikkakin sammakko on pieni eläin, pullistaa se kuitenkin itseään kunnes se puhkeaa ponnistukseen olla jotakin. Sammakko näyttää hyvin viisaalta vaikkakaan se ei tiedä paljon mitään. Sitten sammakko kurnuttaa milloin ikinä se haluaa saada äänen syntymään.
Sammakon kolme pääominaisuutta ovat siis pöyhkeileväisyys, sellainen ulkomuoto, joka näyttää omistavan suuremman viisauden ja tiedon kuin muut sekä sen alituinen kurnutus. Sovittamalla nämä piirteet Jumalan sanan kuvaukseen, me opimme, että maallisesta vallasta, katolilaisesta kirkosta ja protestanttisten kirkkojen yhtymästä lähtevät samat opit. Kaikissa on henki kerskuva; otetaan muitten yläpuolella olevan tiedon ja viisauden ulkomuoto; kaikki ennustavat niitä hirveitä seurauksia, jotka ovat tuloksena, ellei heidän neuvojaan totella. Kuinka eroavia uskontunnustukset ovatkaan, jätetään nämä eroavaisuudet huomioon ottamatta sen yleisen ehdotuksen perustuksella, ettei mitään vanhaa pidä häiritä, ei tutkia eikä hyljätä.
Ei anneta minkään asian häiritä — ei sen, että kirkko omaisi jumalallisen valtuuden, eikä myöskään sen, että kuninkaat omaisivat jumalallisen oikeuden kirkoista riippumatta; sillä molemmille annetaan kannatusta. Jokainen henkilö tai oppi, joka on ristiriidassa näitten kerskaavien, epäraamatullisten vaatteitten kanssa, tuomitaan huonoksi sammakoiden suussa, jotka kurnuttavat saarnatuoleista, puhujalavoilta, ja uskonnollisten ja tavallisten sanomalehtien palstoilta. Muutamien jalommat tunteet kuristetaan samojen henkien viisastelun perustuksella, jotka henget puhuivat ylipapin Kaifaan kautta Herramme Jeesuksen suhteen. Kuten Kaifas selitti rikoksen tekemisen soveliaaksi vastoin sekä inhimillistä että jumalallista oikeutta, päästäkseen vapaaksi Jeesuksesta ja hänen opeistaan; siten tulevat nämä sammakonkaltaiset henget hyväksymään minkälaisen periaatteitten rikkomisen tahansa välttämättömänä itsepuolustukseksi.