Matt. 24; Mark. 13; Luukk. 21. 5—36; 17: 20—37. Tämän ennustuksen tärkeys. — Olosuhteet ja ne kolme kysymystä, joista se johtui. — Ottakaa vaari vääristä kristuksista. — Lyhyt historiallinen silmäys kahdeksastatoista vuosisadasta. — Hätä Juutalaiskauden lopussa ja Evankelikauden lopussa kaikkein evankelistain mukaan. — Hävityksen kauhistus. Paetkaa vuorille. — Ne, jotka ovat raskaina j.n.e. — Ennen talvea ja sabbatia. — Katso täällä, katso tuolla! Älkää uskoko niitä. — Noiden päivien ahdistus. — Auringon ja Kuun pimenemisen merkkejä. — Tähtien putoaminen. — Myöskin vertauskuvallinen täyttyminen. — Ihmisen pojan merkit, — Mitä maan kansat näkevät. — Viikunapuu. — "Tämä sukukunta". — Valvokaa! — "Niinkuin oli Noakin päivinä", "eivät (he) tietäneet". — Muistakaa Lotin vaimoa. — Toinein otetaan ylös ja toinen jätetään. — Valitut saavat tiedon totuudesta. — Saatanan huone hajoaa. — Toimenpiteitä uskonhuonekunnan ruokkimiseksi.
Kolmastoista luku.
Valtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.
Vaeltaminen uskossa. — Kutka muodostavat valtakunnan? — Henkisen valtakunnan perustaminen. — Korottaminen "päämiehiksi kaikkeen maailmaan". — Kaikkien kansojen toivo. — Läheinen yhteys valtakunnan ja sen palvelijain eli "päämiesten" välillä. — Jaakobin tikapuut, — Mooseksen peite. — Suuria muutoksia suoritettu. — Onko mitään vaaraa siitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? — Rautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? — Maailman kääntäminen. — Kansa syntyy yhtenä päivänä. — "Kaikki, jotka haudoissa ovat". — Hänen valtakuntansa kasvaminen. — Sijaishallitus luopunut. — Jumalan tahto tapahtuu maan päällä.
Neljästoista luku.
Jehovan astinlauta tehty ihanaksi.
Jumalan astinlauta on tullut saastaiseksi ja hyljätty synnin tähden. — Sen ihanuuden luvattu uudistaminen. — Ostettu omaisuus asetetaan ennalleen. — Sen säteilevin jalokivi. — Jehovan jalkain uudelleen pystyttäminen "Öljymäellä". — Tulossa olevat siunaukset. — Astinlauta lopulta todellakin ihana.
Raamatun Tutkisteluja.
Kristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian, että aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltäminen, jota edustivat Thomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka esiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon väijyvämmäksi.
Seikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä sivistyneiden uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin ne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta Raamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos joku meidän aikamme yliopistosivistyksen saanut kansalainen selittäisi uskovansa Raamattuun henkeytettynä kirjana, saisi hän osaksensa pilkkaa tovereittensa puolelta — pilkkaa, jota harvat tahtoisivat tai voisivat kärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen joukko, joka selittäisi, että he uskovat, että Jeesus ja hänen apostolinsa olivat vilpittömiä, joskin he tekivät suuren erehdyksen käyttäessään opetuksessaan lauseita Vanhasta testamentista ikäänkuin ne olisivat olleet hengen elähyttämiä.