YHDEKSÄS LUKU.

Taistelu välttämätön. Maailman viisasten todistuksia.

Yleinen tieto uusi tekijä kaikissa laskelmissa. — Senaattori
Ingallsin, t:ri Lyman Abbottin, erään kuuluisan lakimiehen ja eversti
E. Ingersollin lausuntoja. — Wendell Phillipsin käsitys. —
Historioitsija Macaulayn ennustus. — Piispa Worthingtonin lausunto ja
W.J. Bryanin vastaus. — Erään sanomalehden lausunto. — Eräs
ranskalainen näkökanta.

"Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä (yhteiskuntaa), sillä taivasten (kirkollisten ja porvarillisten hallitusten) voimat järkkyvät." — Luukk. 21: 26.

Maailman viisaat miehet kaikkialla huomaavat, että suuri yhteiskunnallinen taistelu lähestyy, ja että se on välttämätön. He ovat etsineet, mutta eivät ole löytäneet todellista parannuskeinoa tätä pahaa vastaan; sentähden ovat he jättäneet toivon ja tulleet siihen lopputulokseen, että kehitysopin täytyy olla totta, nimittäin että "koko luonto on alistettu lain alle, jonka kautta voimakkaampi — ollen soveliaampi elämään — voittaa heikomman, joka hävitetään elämäänsopimattomana". He tukevat tällöin ajatustaan filosofien väitteellä siitä, että "mikä nyt on, on ollut ennenkin", että sivistyksemme on ainoastaan vanhan Kreikan ja Rooman sivistyksen toistumista, ja että se häviää samalla tavalla, mitä joukkoihin tulee, ja että rikkaus ja valta taas kokoontuvat harvoihin käsiin, kun taas joukot, niinkuin asianlaita oli Idän muinaisessa sivistyksessä, tuskin voivat elää.

He unohtavat siten sen asianhaaran, että tieto on nyt enemmän levinnyt kuin koskaan ennen, erittäinkin kristikunnassa. Mutta juuri tämä, jonka monet unohtavat, kiinnitetään niiden huomioon, jotka ovat olleet kyllin viisaita etsiäkseen tosiviisautta Jumalan sanasta, joka selittää: "Lopun aikana matkustavat monet edestakaisin ja tieto karttuu… ja silloin tulee ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." (Dan. 12: 1—4, engl. k.) He näkevät, että aikamme suuri matkustaminen ja tiedon yleinen leviäminen muodostavat tämän ennustuksen sattuvan täyttymisen, ja kun suuri hätä esitetään näiden asiain yhteydessä, eivät he voi siinä nähdä niiden historiallisten mullistusten toistumista, jotka ovat päättyneet joukkojen kukistamisella muutamien harvojen alle, vaan hämmästyttävän historian ylös- ja alaskääntämisen, jonka uudet olosuhteet saavat aikaan. Ja samassa yhteydessä esitetty lupaus siitä, että "siihen aikaan nousee Mikael (Kristus)", ottaa suuren valtansa ja alkaa ihanan hallituksensa, on sopusoinnussa toivon kanssa siitä, että tuleva hätä tekee lopun tämän "maailman ruhtinaan", Saatanan, alaisesta itsekkäisyyden hallituksesta ja saattaa voimaan Immanuelin siunatun valtakunnan. Mutta kuulkaamme nyt, mitä muutamilla tämän maailman viisaista on sanottavaa.

Senattori Ingalls sanoi eräässä tilaisuudessa Yhdysvaltain senatissa: "Emme voi enää kauvemmin peittää sitä totuutta, että olemme uhkaavan vallankumouksen partaalla. Ihmiset erottautuvat yhä enemmän ja enemmän kahteen toistensa kanssa vihamieliseen leiriin. Toisella puolella on pääoma, voimakkaasti varustettuna ja ylpeänä alituisista edistymisistä, pitäen vanhoillisesti kiinni vanhoista etuoikeuksistaan ja vaatien uusia; toisella puolen ovat maaseutujen ja kaupunkien työntekijät, nälkäisinä ja katkeroituneina, lujasti päättäneinä kukistaa sen järjestyksen, joka tekee rikkaat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmiksi, joka antaa Vanderbiltille ja Gouldille rikkauksia, joita ei edes halukaan ole voinut uneksia, ja tuomitsee köyhät kurjuuteen, josta ei ole muuta vapahdusta kuin hauta; sillä heidän oikeudenvaatimuksiansa kohdellaan välinpitämättömästi ja halveksien, ja kun työntekijät käyvät ympäri ja etsivät työtä, kohdellaan heitä tunkeilevina kerjäläisinä."

Ingallsilla ei ole siis mitään toivoa. Hän ei tunne mitään keinoa itsekkäisyyden kauhealle sairaudelle.

* * * * *

Tunnettu Brooklyn saarnaaja t:ri Lyman Abbott on, "Literary Digestin" mukaan, esittänyt seuraavat syytökset nykyistä järjestelmää vastaan: "1) Se ei takaa pysyväistä eli alituista työtä kaikille työnhaluisille työntekijöille, 2) se ei anna kaikille, joilla on työtä, riittävää palkkaa, niin että he voivat elää ihmisarvoista elämää, 3) se ei anna työntekijälle, ei aikaa eikä tilaisuutta hankkia sivistystä ja parantaa asemaansa, 4) se tekee monessa suhteessa hyvän ja puhtaan perhe-elämän mahdottomaksi." T:ri Abbot on sitä mielipidettä, että järkiperäisen valtiotalouden täytyy olla sopusoinnussa Jeesuksen määräysten kanssa, ja että on turmiollista kuluttaa loppuun miehet, vaimot ja lapset halpojen tavarain hankkimiseksi. Esitämme edelleen: "Olen vakuutettu siitä, että yhteiskuntajärjestelmä, joka erottaa ihmiset kahteen luokkaan, päänomanomistajiin ja työntekijöihin, voi kestää ainoastaan ajan. Nykyinen levottomuus yhteiskunnassa on tulos sokeasta pyrkimyksestä kansanvaltaisuusrikkautta kohti, jossa työläiset eivät ainoastaan käytä työvälineitä, vaan myöskin omistavat ne. Oppi siitä, että työvoima on kauppatavaraa, on väärä. Työntekijällä ei ole mitään myytävää, kun hän tulee tehtaaseensa; mutta hän voi tuottaa jotakin työllään, ja ansio siten saadusta tavarasta jaettakoon työntekijäin, työnjohtajan ja työn välineiden omistajain välillä. Ja nyt on valtion taloudenhoitajien asia ratkaista, mikä on oikeudenmukainen arvonjako eri puolueiden kesken. Kaikilla on oikeus osaansa, mutta nykyisissä olosuhteissa näyttää työnantajain osa usein tulevan liian suureksi. Kumminkin on vaikeaa ratkaista, missä suhteessa näiden oikeuksien tulee olla toisiinsa."