Muutamat ovat arvelleet, että kertomus Ananiasta ja Saffirasta merkitsisi sitä, että uskovaisten ensimäisessä seurakunnassa oli pakko uhrata kaikki omaisuutensa. Mutta Pietari selittää selvästi, että heidän syntinsä oli valheessa. Heidän rangaistuksensa ei johtunut siitä, etteivät he antaneet kaikkea omaisuuttaan, vaan heidän väärästä esityksestään siitä, että annettu summa oli heidän kaikkensa. He koettivat saada itselleen osan muiden omaisuudesta, jotka olivat antaneet kaiken, antamatta itse kaikkeansa yhteiseen kassaan. Kristillinen kommunismi Jerusalemissa oli todellisuudessa erehdys. "Syntyi nurinaa siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avustuksessa." Vaikka seurakunta apostolien valvonnan alaisena oli vapaa rikkaruohosta, ja vaikka kaikilla sen jäsenillä oli Kristuksen mieli, niin oli heillä kumminkin tämä aarre hauraissa saviastioissa, jotka eivät voineet viihtyä hyvin näissä olosuhteissa.
Apostolit jättivätkin pian omaisuuksien hoitamisen toisille omistaakseen aikansa kokonaan evankeliumin saarnaamiselle. Ja Paavali selittää, että hän oli ilmottanut heille kaiken Jumalan neuvon, mutta hän ei missään puhu kommunismista. Niinollen ei se kuulu Jumalan neuvoon tänä aikakautena. Paavali antoi päinvastoin määräyksiä, joita ei voida yhdistää kommunismin kanssa, nim. että jokainen huolehtisi omaisistaan, että kristityt viikon ensimäisenä päivänä panisivat jotakin säästöön Herran työtä varten, että palvelijat olisivat tottelevaisia isännilleen, ja niin erittäinkin silloin, jos nämä olisivat veljiä Kristuksessa, ja kuinka isäntien tulisi kohdella palvelijoitaan ja muistaa, että heillä itsellään oli Herra taivaassa, jolle heidän tuli tehdä tili. (1 Tim. 5: 8; 6: 1; 1 Kor. 16: 2; Ef. 6: 5—9.) Eikä Jeesus itsekään perustanut kommunistista yhdyskuntaa eikä käskenytkään mitään sellaista. Päinvastoin opetti hän vertauksissaan, ettei kaikilla ole yhtä paljon, mutta että kaikkien tuli pitää itseään taloudenhoitajina ja henkilökohtaisesti hoitaa omaansa ja henkilökohtaisesti tehdä tili. (Matt. 25: 14—28; Luukk. 19: 20—24. Katso myöskin Jaak. 4: 13, 15.) Ja kuollessaan uskoi hän äitinsä opetuslapsensa Johanneksen huostaan, "ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa". (Joh. 19: 27.) Tällä oli siis koti niinkuin Martalla, Marialla ja Lasaruksellakin. Jos Herra olisi perustanut kommunistisen yhdyskunnan, olisi hän varmaankin jättänyt äitinsä sen eikä Johanneksen huostaan.
Kommunistisen uskovaisten yhdyskunnan perustaminen olisi edelleenkin ristiriidassa Evankelikauden tarkotuksen kanssa. Tämän aikakauden tarkotuksena on julistaa Kristusta todistukseksi maailmalle ja ottaa kansa hänen nimelleen. Sentähden kehotetaan jokaista uskovaista olemaan loistavana valona ihmisille — maailmalle ylimalkaan eikä ainoastaan kanssauskovaisilleen. Sentähden sallikin Herra, että kaikki kommunistisen seurakunnan jäsenet suuren vainon kautta hajotettiin yli koko Judean ja Samarian, missä he niin kaikkialla julistivat evankeliumia. (Apt. 8: 1,-4; 11: 19.) Ja vielä tänä päivänä on Jumalan kansan tehtävänä loistaa valona maailmassa eikä sulkeutua luostareihin tai muodostaa kommunistisia yhteiskuntia. Luvattua paratiisia ei voida pystyttää tällä tavalla. Toivomus sellaisten "yhtymisliittojen" muodostamisesta ei ole mitään muuta kuin osa vallitsevasta ajan hengestä, josta Raamattu varottaa meitä. (Jes. 8: 12, engl. k.) "Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja (jotta voisitte) seisoa Ihmisen Pojan edessä." — Luukk. 21: 36.
Anarkia parannuskeinona.
Anarkistit vaativat laitonta vapautta. He näyttävät tulleen siihen vakaumukseen, että kaikki inhimillisen yhteisvaikutuksen tavat ovat epäonnistuneet, ja he tahtovat sentähden hävittää kaiken yhteiskunnallisen järjestyksen ja yhteisvaikutuksen. He eivät ajattele mitään sijaanrakentamista, vaan jättävät kaiken tulevaisuudelle. Eräässä vappujuhlassa Lontoossa jakoivat he kuusitoista sivuisen lentolehtisen, jossa muunmuassa oli luettavana:
"Usko siitä, että täytyy löytyä joku mahti, jonka edessä meidän täytyy kumartua, on kaiken kurjuutemme juuri. Sentähden ylös elämän ja kuoleman taisteluun kaikkea valtion ja uskonnon mahtia vastaan. Isänmaallisuus ja uskonto ovat konnien pyhäkkönä ja turvapaikkana; uskonto on ihmiskunnan suurin kirous.
"Emme ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka uskovat, että valtio voidaan muodostaa hyödylliseksi laitokseksi. Emme usko myöskään sosialistisia unelmia tuotannon ja kulutuksen keskittämisestä; se olisi ainoastaan valtio uudessa muodossa, lisättyine vaikutusvaltoineen — oikea itsevaltaisuuden ja orjuuden hirviö. Anarkistit tahtovat yhtäläistä vapautta kaikille. Laki ja säännöt ovat kahleita, ja pakollinen työ ei ole koskaan mieluista. Anarkistivaltiossa tekee jokainen sitä, mikä häntä parhaiten miellyttää ja jokainen tyydyttää tarpeensa yhteisestä varastosta."
Vähemmänkin ajattelevan pitäisi huomata, että sellainen ehdotus on ainoastaan paljasta tyhmyyttä. Se ei ole mitään muuta kuin toivottomain ja epätoivoisten hammastenkiristystä, ja kumminkin on tämä se äärimmäisyys, jota kohden se tila, jonka itsekkäisyys on luonnut, ajaa joukkoja.
Sosialismi eli kollektivismi.
Sosialismin ja kollektivismin tarkotuksena on saattaa kaikki teollisuus valtion alle ja saada aikaan maan ja työntuotteiden tasasempi jako säännön mukaan: jokaiselle tekojensa mukaan. Olisi erittäin hyvä, jos voitaisiin vähitellen tulla siihen, ja jos oltaisin tekemisissä ymmärtäväisten, itsekkäisyydestä vapaiden ihmisten kanssa.