Herra Henry Dana Ward, siihen aikaan kauppias New Yorkissa, myöhemmin kirjailija ja saarnaaja, kirjotti: "Ei kukaan tiedemies tai oppinut, arvelen, ole koskaan kertonut sellaisesta tapahtumasta kuin eilen aamuinen oli. Profetta ennusti siitä tarkkaan 18 vuosisataa sitten, jos voimme ymmärtää, että putoavilla tähdillä tarkotetaan putoavia tähtiä… Todellakin taivaan tähdet putosivat maan päälle niinkuin Ilmestyskirjassa sanotaan. Profetan sanoja on aina pidetty kuvakielenä; mutta eilen täyttyivät ne kirjaimellisesti." — Journal of Commerce, marraskuun 14 p. 1833.
Prof. von Humboldt käyttää 15 sivua eräästä kirjastaan kuvatakseen tätä ilmiötä ja sanoo, että se näkyi yhdentoista miljonan englannin neliöpenikulman alalla.
M. Beupland, ranskalainen oppinut, joka Humboldtin seurassa oli ilmiön todistajana, sanoo siitä — "ei koko ilmapiirissä ollut kolmen kuun halkaisijan suuruista alaa, joka ei ollut joka silmänräpäys tulikerien ja putoavien tähtien täyttämä".
Ilmiö toistui pienemmässä muodossa v. 1866, mutta vuoden 1833 tapaus näyttää olleen ennustuksen täyttyminen merkkiin nähden; edellisen merkin yhteydessä auttoi se nähtävästi paljon neitseiden herättämisessä lähtemään ylkää vastaan, josta puhutaan seuraavassa luvussa, Matt. 25: 1—5.
Vertauskuvallinen täyttyminen.
Kun nämä kirjaimelliset merkit palvelivat määrättyä tarkotustaan kiinnittäen yleisen huomion lopun aikaan, uskomme kumminkin, että ennustuksen vertauskuvallinen täyttyminen ei ole vähemmän merkitsevä ja on paljon suuremmasta merkityksestä niille, joiden henkiset kyvyt ovat harjotetut, niin että he voivat käsittää vertauskuvallisen selityksen.
Aurinko on vertauskuva evankeliumin valosta, totuudesta — ja niinmuodoin Kristuksesta Jeesuksesta. Kuu on vertauskuva Mooseksen lain valosta, sillä niinkuin kuu heijastaa auringon valoa, niin on lakiliittokin edeltäkäsin ollut evankeliumin heijastus eli varjo. Tähdet esittävät seurakunnan henkeytettyjä opettajia — apostoleja. Taivaat merkitsevät, niinkuin jo on osotettu, kristikunnan kirkollisia voimia. Näiden vertauskuvien yhteenasettamisen huomaamme taas Ilm. 12: 1, missä "vaimo", merkiten ensimäistä Seurakuntaa, on esitetty puettuna auringolla, s.o. se säteilee täydessä, kirkkaassa, peittämättömän evankeliumin valossa. Kuu sen jalkain alla merkitsee, että laki, joka tukee sitä, ei kumminkaan ole sen valon lähde. Kaksitoista tähteä, joilla sen pää on kruunattu, merkitsevät Jumalan valitsemia ja henkeytettyjä opettajia — kahtatoista apostolia.
Pitäen mielessämme tämän selityksen noista vertauskuvista tutkikaamme uudestaan tätä Herran suuren ennustuksen piirrettä ja niitä merkkejä, jotka ennustavat tämän aikakauden loppua.
Minne hyvänänsä katsomme ympärillemme, huomaamme sen asianhaaran, että Jumalan pyhitetyn kansan saadessa tarvittavaa henkistä ravintoa ja valaistusta nykyisenä aikana, on nimiseurakunnan laita kokonaan toinen. Sen aurinko on pimennyt, sen kuu on muuttunut vereksi ja sen tähdet ovat pudonneet taivaalta. Evankeliumin valon keskipisteenä on aina alusta saakka ollut Kristuksen risti, lunnaat. Ja vaikka paavikunta julkeasti on pystyttänyt sen kilpailijaksi messu-uhrin, ovat Jumalan pyhät aina pitäneet kiinni tästä siunatusta kaikkein Jumalan lupausten ja hänen kansansa kaikkien toivomusten keskipisteestä. Tässä he ovat pysyneet kiinni, joskin täydellinen, syvällinen ja raamatunmukainen tieto sovituksesta on ollut kätketty heille.
Totta kyllä on koko aikakauden aikana löytynyt muutamia harvoja, jotka, kun eivät ole voineet käsittää lunastusta eivätkä ole voineet saada oppia siitä sopusointuun toisten totuuksien kanssa ja vielä vähemmän omien eksytystensä kanssa, ovat hyljänneet sen. Nämä ovat kumminkin harvinaisia poikkeuksia yleisestä säännöstä. Mutta vuoden 1878 jälkeen — juuri sinä koetusaikana, jonka Raamattu edeltäpäin on osottanut, eli sinä evankelitalouden aikana, joka vastaa sitä aikaa, jolloin Kristus ensimäisessä tulemisessaan hyljättiin, ja jolloin hänen ristinsä tuli juutalaisille loukkauskiveksi — on sovitusopin hylkääminen Kristuksen uhrin kautta levinnyt niin suuresti, että tänä päivänä ainoastaan pieni vähemmistö niistä, jotka tunnustautuvat Kristuksen todistajiksi, käsittää ristin arvon tai saarnaa sitä. Päinvastoin kieltävät monet meidän päiviemme saarnoista sen totuuden, että olemme "kalliisti ostetut", nim. Kristuksen verellä; ja sovituksen korvaukseksi esitetään kehitysoppia, ja Kristuksen arvo syntisten edestä esitetään olevan ainoastaan siinä esikuvassa, jonka hän on antanut meille sanojensa ja menettelynsä kautta. Tällä tavalla pimenee evankeliumin auringon valo päivittäin yhä enemmän ja enemmän, ja vaikka kalliin veren arvon kieltäminen lunastushintanamme ei ole vielä yleisesti tullut saarnatuoleista kuulijapenkeille, niin on kumminkin tämä väärä oppi, vaikka sitä on kauvan pidetty salassa, kunnioituksen ohessa johtajia ja oppia kohtaan, tehnyt tien niin helpoksi, että suurin osa niistä, jotka ovat kyllin valvovaisia ottaakseen aineen varteen, joutuu kehitysopin uhriksi, joka kieltää Raamatun opin alkuperäisestä lankeemisesta ja lunastuksesta siitä. Raamattu varottaa meitä monella tavalla tästä suuresta luopumuksesta niinhyvin kuin seurakunnan uskon pimenemisestä, joka tapahtuisi tähän aikaan, niin että kun Ihmisen Poika tulee, löytää hän uskon hyvin harvinaiseksi maan päällä. (Luukk. 18: 8.) Eräs psalmi, joka kuvailee tätä aikaa, selittää: "Vaikka tuhansia kaatuisi sivullasi, ja kymmenentuhatta oikealla puolellasi, ei se sinuun satu". Tämä lupaus annetaan uskollisille pyhille, Kristuksen ruumiin jäsenille, "valituille", joiden luku pian on täysi. — Ps. 91: 7.