"Totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan huoruudellaan, ja on kostanut hänelle palvelijainsa veren." — Ilm. 19: 2—7.
Profetta Daniel oli Jumalan henkeyttämä toistaakseen ja selittääkseen Nebukadnessarin näyn pakanain vallasta, mikä oli esitetty suuren kuvapatsaan kautta. Näky osotti, kuinka kivi löi kuvapatsaan jalkoja, ja tästä johtui pakanavaltojen täydellinen kukistuminen. Tämä kivi laajentui senjälkeen, kunnes se täytti koko maan. Selitys osottaa, että Jumalan valtakunta perustetaan ja saa täyden vallan, ja että maallisten hallitusten kukistuminen on suoranainen tulos tämän valtakunnan voimasta. Danielin henkeytetty todistus kuuluu:
"Mutta niiden kuningasten päivinä (viimeisten pakanavaltojen, jotka ovat esitetyt kuvapatsaan kymmenessä varpaassa) on taivaan Jumala valmistava valtakunnan (joka on kyllä ollut edustettuna koko Evankelikauden aikana, mutta jota maailma ei ole tuntenut), joka ei ijankaikkisuudessa kukistu (niiden vaihtelevien pakana valtakuntien vastakohtana, joita kuvapatsas esitti) eikä sen hallitusta jätetä toiselle kansalle (niinkuin maailman valta on siirtynyt kansalta toiselle). Se on murentava ja lopettava kaikki nämä valtakunnat, mutta on itse pysyvä ijankaikkisesti." — Dan. 2: 44, 45.
Herra vakuuttaa uskollisilleen, että hänen valtakuntansa perustamisen aikana ja pakanavaltojen kukistamisen aikana on voittava Seurakunta hänen kanssaan ja ottaa osaa tähän työhön. Hänen omat sanansa ovat:
"Joka voittaa ja ottaa minun teoistani loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään — niinkuin minäkin sen Isältäni sain." — Ilm. 2: 26—28. Vertaa psalmi 149: 5—9.
Emme voine tarkkaan päättää, mitä tämän suuren työn piirteitä Herra ja hänen kirkastetut pyhänsä esiripun takana nyt suorittavat, mutta me ymmärrämme, että he toimeliaasti työskentelevät niiden saman valtakunnanluokan jäsenten kanssa, joiden työ ei ole vielä päättynyt tällä puolen esirippua. He työskentelevät meidän kanssamme elonkorjuussa: 1) Kokoamalla eläviä "valittuja", 2) sanomalla Siionille: "sinun Jumalasi on kuningas", valtakunta perustetaan, ja 3) julistamalla Jumalan koston päivää.
Maallisen hallituksen perustaminen.
Emme voi odottaa, että valtakunnan maallinen puoli perustetaan, ennenkuin pakanain ajat ovat kokonaan päättyneet (lokakuussa 1914), sillä kun Jumala antoi pakanoille vallan tähän aikaan saakka, ei hän erehtynyt, ja hänen suunnitelmansa eivät muutu. Mutta kun Jumalan valtakunnan maallinen puoli perustetaan, on siinä ainoastaan israelilaisia, sillä sellainen on Jumalan lupaus eli liitto Aabrahamin ja hänen luonnollisen siemenensä kanssa. Parhain suosio, hengellinen valtakunta, tarjottiin ensin lihalliselle Israelille, ja se olisi ollut heidän, jos he olisivat olleet sydämestään valmiit ottamaan sen vastaan asetetuilla ehdoilla: kärsimällä Kristuksen kanssa ja sitten kirkastumalla hänen kanssaan. (Room. 8: 17.) Israel toivoi todella ja etsi parasta, mitä Jumalalla oli annettavana. Mutta "mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut; mutta valitut ('pieni lauma', valittu sekä juutalaisista että pakanoista) ovat sen saavuttaneet, ja muut ovat paatuneet" — ei kumminkaan ijäksi, vaan siksi, kunnes valittu hengellinen siemen, todellinen valtakunta, on tullut täysilukuiseksi. — Room. 9: 31—33; 11: 7, 23, 25—32. Kun israelilaiset erilaisissa epäuskon tiloissa kokoontuvat takasin Palestiinaan Jumalan suosion alaisina lupauksen mukaan, ei heistä kumminkaan ketään lasketa Jumalan valtakunnan maallisen puolen osaksi tai yhdistetyksi siihen, ennenkuin he ovat oppineet tuntemaan Kristuksen Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin ja maailman ainoaksi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.
Valtakunnan maalliseen puoleen kuuluu alussa, uskomme, ainoastaan ylösnousseita vanhanajan arvokkaita, Johannes Kastajasta aina Aabeliin saakka: "Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki profetat." (Vertaa Matt. 11: 11. Luukk. 13: 28. Hebr. 11: 39, 40.) Vanhoilla arvokkailla ei ole osaa valtakunnan hengellisessä puolessa, koska heitä ei ole "kutsuttu" siihen. Ei ollut mahdollista, että ketään voitiin kutsua tähän korkeaan eli "taivaalliseen kutsumukseen", ennenkuin Herramme Jeesus oli suorittanut lunnaat. Kumminkin saavat he huomattavan aseman yli maailman, koska he ovat osottaneet uskoansa ja rakkauttaan pahan hallituksen aikana ja tavalla, joka on saanut osakseen Jumalan tunnustuksen. Niinmuodoin ovat he valmiita ja ovat osottautuneet arvokkaiksi hengellisen hallituksen maallisiksi palvelijoiksi ja edustajiksi. Sopusoinnussa tämän kanssa puhutellaan Kristusta seuraavin sanoin: "Sinun isäisi sijaan tulevat sinun poikasi; niitä sinä asetat päämiehiksi kaikkeen maailmaan". — Ps. 45: 17.
Vanhat arvokkaat ovat erilaisia kuin muu ihmiskunta, ei ainoastaan siinä, että heidän koetusaikansa on päättynyt kun ylimalkainen koetteleminen juuri silloin alkaa, vaan he ovat myös erilaisia kuin muut siinäkin suhteessa, että he jo ovat saaneet uskollisuudestaan palkinnon: he ovat täydellisiä ihmisiä, ennalleenasetettuja kaikkeen siihen henkiseen ja siveelliseen Jumalan kaltaisuuteen, joka kadotettiin Aadamissa, ja ruumiillisten kykyjen täydellisyyteen. Siten he eivät ainoastaan ole maan "päämiehiä" (taivaan valtakunnan, Kristuksen ja morsiamen, maallisia edustajia) vaan he edustavat itsessään henkilökohtaisesti sitä, minkä kaikki halukkaat ja tottelevaiset saavuttavat uuden liiton aikana.