Niin juokaatte siis veikot,
Kah, veli-kullat, koittakaa!
Työ ootten varsin heikot —
Niin juo, ja soittakaa!
Pullotpa, nuo
Riemun tuo —
Pöyvän luo,
Kuin voan ahkerasti juo.
Iloisat meijän mielet,
Kuin olvelassa tarjoitaan;
Sill' juokaapas siitt' miehet!
Kylläkin tarvitaan. — —
Ei riita soa,
Siaakaan
Juokossa,
Kuin on jotaik laskussa.
Jo taivaan tähet kiilteä,
Ja usmat, yöllä, nousoo — hoi!
En jaksak lukee niitä,
En neäk, enk' eneän voi — — —
Ukotpa voan!
Toisinaan
Niinpä soan
Moata, miten sopikaan.
Jo koavun, mihin mänen —
Voi, veli-kullat, juokkaha!
Soas täst'! ehk'emme eneän
Tavatak toisia. —
Nyt oummo myö,
Kaiken yö
Juonut. Työ
Aikoin soaneet oivan työn.
N:o 14.[24]
Kaisasta.
(Fredmans Epistel, N:o 1).
"Gutår! båd natt och dag! fly vällust nytt behag!" etc.
Tottapa toella! eipä tässä juok yksikään. Juokaatte, veli-kullat, juokaatte! — Kahtelkaapas lasiloihin, pöyvillänsäk, juottiloissa! — Kurkistelkaa tuoppiloihin, hyllylöillänsäk, koappiloissaan! — Hoksakaatte mitenkä tuo hohtavainen tina-tuoppi, Kaisan käessä, ikeän kuin lausuupi teillen: "voi, herin herttaiseni, kasteleppas suutais"! Ilo-silmät sirkkuiseni! leikki-päiset veikkaiseni! Tiijättenkö työ, mitenkä tuo minusta näytteä? Niinpä se tuntuu minusta, kuin eipä yksikään toimeen tulisi, ennen kuin tässä sarikat soahaan. Kukali? Mikäli? — Soas täst'! saparo-matti.
Junvaanpa ainiaan!
Viinasta voiman soan —
Kastapas suuta!
Tuoppas tänn' muutaa — —
— Sukkelasti voan!
Niin juuvaan ainiaan.
Kahoppas toi meijän Kaissa!
Kuin sen pullot kauniist' paistaa —
Tuoppas tännek pullon' :,: — maista!
Maistak hänen juomiaan!
40