Kolehmaisen kuolemasta.
(Fredmans Epistel, N:o 58).
"Hjertat mig klämmer, sorgligt jag stämmer qvinten på min fiol" etc.
Musta on mielein,
Kankia kielein —
Surkutteloopi suu, pling, plang!
Tuskain on tuima,
Kulkuin on kuiva —
Murhek on vielä muu! pling, plang!
Kahtokeepas, tuolla, pöyvän takaa —
Kolehmainen jopa kuollut makaa;
Hään kuin aina ennen oli vakaa.
Klingeli, plingeli, klingeli, plang.
Kauhistun, neätse!
Pöyvänki peässä
Pullonsak tyhjän neän, pling, plang!
Seinällä riippuu
Massi ja piippu —
Kolehmainen kuollut hään! pling, plang!
Nurkassapa, tuolla penkin alla,
Makoo ilot — pitkin lattialla,
Sarvet, torvet, huilut — kaikkialla.
Klingeli, plingeli, klingeli plang.
Kolkutan teällä,
Akkunan peällä —
Ei löyvyk yksikään, pling, plang!
Kallellaan kannu,
Pullo ja pannu —
Minkäs mä tuolla neän? pling, plang!
Olvet kaikk' on moahan läikähtänyt,
Tynnöri, kuin ankkuir — kuitiks' männyt. —
Kuolo, kurko, sen on tyhjäntännyt.
Klingeli, plingeli, klingeli plang.
No, niinkuin näyttää,
Tuoni jo käyttää
Kiirensäk perästäin; pling, plang!
Sillä en jouvak,
Laskuain nouvak —
Kohta ma kuolen, näin, pling, plang!
Jeäkääs hyväst'! Työ kuin tätä kahtoo;
Viinan-kielto olkoon nyt, jos tahtoo —
Kolehmain jo taivaass' olla mahto.
Klingeli, plingeli, klingeli plang.
Peä pohmelossa.(i)
(Toisen jatkoksi).
Viritän virttäin —
Ihteni hirtän,
Itkuss' on ilo suur'. pl. pl.
Vaikia vaiva
Kalloni kaivaa,
Peätäni särköö juur'. pl. pl.
Eikä löyvyk apuakaan jostaik —
Tuokee, veikot, peähän parannosta!
Niin mä teijät kiittelen ja kostan.
kl. pl. kl. pl.
Povessain polttaa
Viina, ja oltta
Halajaa minun peän'. pl. pl.
Keijuiset riehuu,
Lenteä ja liehuu —
Minnekkäs minä mään?
Voi mun sy'äin, voi mun sielu rukka!
Muinon loistit niinkuin vuohen-kukka —
Nyt on viinat saattanut sun hukkaan.
kl. pl. kl. pl.