Ei ykskään hiiskaht' kujissa teäll' —
Viel' kissaik istui pankonsak peäll',
Ja päiveä vasten irvisteli hään
Ikeniään.
Viel' laiturissa, laivohillaan,
Ei kipparitkaan, arvoillaan,
Viel' housujansak jalkoihinsak saa,
Jo noustessaan. —
Ei tuuli liikaht' köysiä siell' —
Niin varhain jotta vartiat viel'
Ei nähnyt kuin ilmat jo selkeni teäll',
Ja tirrit lens' mastojen peäll'. —
Niin aikaisin jott' Pulliain — vai
Jo ryypyn, tahi kaksi, jo sai;
Ja sanalla sanottu — kello jo oil
Nuon puoli kolm.
Voi, pahuus! kuin toi Pulliain huus' —
"Sen vieköön! — kaluin oil aivan uus'!"
Kyll' oisi soittan't — mutta eipä hään
Kyennytkään.
Vaikk' sarvi oli soma, ja uus'
Vaskesta tehty, läpimet kuus',
Niin eipä tuo antan't eäntelemisen —
"Sanoppas sen!"
Ja Pursiainki, turkihissaan,
Tuo karva-silmä seisoili vaan,
Ja vannoipa silmänsäk kourahan, niin —
Jo tarttuvan Juoturiin kiin.
Toraisa Matti, suutuksissaan,
Kiroilipa kaikki jo soitelmiaan. —
Hään paiskaisi pillinsäk seinähän päin,
Kuin suuttui näin.
Mutt Eukko, sill' oil toinen jo miet' —
Hään meitä hyvinä pitäisi viel';
Antoipa oltta ja leipä-palaisen-
ki miehellen.
Ja kosk' on Joakko tänäin, vaan —
Ja Joakko on koira, sen to'istan ma!
Niin Eukkopa kullenkin ryypyksen sai.
Ma kumarrain!
Sen muistiksipa vielämä join,
Mä kostelin häntä, jo torveni toin.
Niin vointukoon mummuni rauhassa voan.
Ja hallitkoon kapakassaan!
Hurraa, Emäntä! kunniakseis —
Vaan miesi on koira, — ja sekin on tos'…
Hurraa! ja hurraa! hänen kunniaksi —
Jeäk hyvästi!
N:o 44.[54]
Jeä-hyväiset.
Kesä-lämpöisenä, suurustellessaan, Tapiolan ruohistossa.
(Fredmans Epistel, N;o 82).
"Hvila vid denna källa! Vår lilla frukost vi framställa." etc.
Rupeeppas heinikossa!
Ja otak kontistamme, jossa
Lie viinaa, purakossa —
Ja jotaik eineeks' uskon mie.
Jo tuossa pullot paistaa! —
Ja viinaa heiss' on monellaista;
Otappas nyt ja maista
Mikäpä heistä paras lie!
Ottakaa Työ,
Jopa nyt ruohikossa —
Juokaa, ja — syö!
Istuitek heinikossa —
Tähänpä ruetaan nyt myö!
Jo ruetaan nyt myö. — (Corno.)
Katospa kuin on koria —
Ja tämä paikka — aivan soria,
Toi lehto, nuori, noria…
Jo viherteäpi ihana.
Lehvät, ne lipattaapi,
Kuin heihin tuulet puhaltaapi —
Varjonsak alla soapi
Myö istuitella suojassa.
Otappas ja
Tämä pulloisi korjaa!
Juuvaanpahan. — —
Katospa kuin on koria,
Ja tämä paikka ihana!
On aivan ihana. (Corno.)
Käkikin istuu puussa,
Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;
Kiurutki lenteä tuossa —
Ylähällä taivaassa.
Talossa renkit puivat,
Ja kalat rannoillen jo uivat, —
Jo suot ja maat on kuivat —
Ja nuoret nurmet ihanat.
Kohtapa seat,
(Ehkä tässäkin kuussa)
Moa-omenat. —
Käki jo istuu puussa,
Ja tuopi suen sanomat.
Tuop' suen sanomat. (Corno.)