N:o 46.[56]
Vanha Jussi.
Juottilassa istuissaan.
(Fredmans Sång, 214).
"Gamle bror Jockum, Klang vid denna rågan! Hur mår din lilla son?" etc.
Kuulespa Jussi! — miten nyt on laita?
Kuinkas sun akkais, armas, voi?
"Kiitänpä nöyrästi! — Kuka sanoo taitaa?…
Tuossapahan! — En sanook voi.
Jaa, jaa, jaa! mun murhein on suuri!…
Mierukkapa minäik. — Viekäs hään!
Kaikkipa kummallen jo näytteä — —
Hitto hänen mieltäns' täytteä". —
Äläk ouk tuosta milläänkään! :,:
Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa? —
Vai toruuttenko toisinaan? —
"Ei! kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
Niin mullen aina nauretaan.
Tuossapa neän tuon koiran-silmä!
Toinenki tuossa muka pilkka-suu. —
Suutunpa kyllä! Jos ma voisin,
Hiijen helvettiin ne soisin!"
Vähäppäs tuosta! Eikös muu? :,:
Voan, veikkoseini! — Liekös siitten muita
Kuin toiki yksi armoissaan?
"Voi, veli kulta! — kuin metässä on puita,
Niin niitä tapaat aitassaan. —
Itkenpä kyllä katkerasti — —
Poloinenpa poika!" — Mitäs tuo?
Täytäppäs pullois toisen puolen!
"Kohta, kultainen, ma kuolen". — —
Vieläpä vainen — Tuoss' on, juo! :,:
Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta —
Taputak leukais, lähtiissäis?
"Lämmittää kyllä lihani ja luuta —
Sanoopi: 'kahok ihtiäis'!
Lakkini peähäin kauniist' laittaa;
Mutta sill' on häijyt mielessään. — —
Kukapa, kultainen, tuon taitaa" — —
Juoppas vieläik! Ei se haittaak —
Riemussa vietäk päiviäis. :,:
N:o 47.[57]
Ukot, olvelassa ollessaan.