Moailma, t. maailma; — myöpä, t. mepä; — hyö, t. ne; — työ t. te; — soavat, t. saavat; — päissä, t. päissään; — paak, t. pane; — soarnaavat, t. saarnaavat; — poatuu, t. paatuu; — koatuu, t. kaatuu.
Näitä sanoja laulaessaan, kokee laulaja (tahi toinen, hänen käskyllänsäk) ensin astua pullonsak luokse, pöyvän peähän; ja siitten toas (lasinsak kanssa, kourassaan) käyvä takaperin paikkoillensak; koitellaksensak sillä, jos — mies muka hoipertelee. — Seisoskelein, t. itse seisoskelen.
[27] Viina monta iloitteloopi, lasi monta laulatteloopi. Oisik, t. olisikin; — soahvi, t. saahvi; — käv's, t. kävisi.
Bellmanin omassa käsi-kirjoituksessa löytyy laulun lopulla vielä seuraavainen värssy:
Seisot sa seppä, ja poskella voan
Irvistelet, kuin myö juovaan;
Ammuppas silmäisi soahvihin! Saan
Nauraa, jos suuttuiskin muuan.
Suuhuisi, kultainen, reunallen poat —
Mielek! niin kultoa kallista soat…
Seisot sa seppä, j.n.e.
[28] Monta juonta juopuneella: mikä toruu, mikä torkkuu — mikä nauraa, mikä itkee. Niinpä tässäki laulussa mänöö laulaja, aina välisten, juoturilta lohtutusta hakemaan, viinasta mielen-virvoitusta, kuin oli häntä hyljänyt hyväkin vaimo, piika pilkkana pitänyt.
Voan, t. vaan; — koatuuvat, t. kaatuvat; — hyö, t. he; — hoastatteloovat, t. haastattelevat; — join juovuksiin, t. juotin; — vuo'n, vuuen, t. vuoden; — taijan, t. taidan; — luonn', t. luonna; — kiesau'ta, t. kiesavita. Koa'ak, t. kaada. Muutenkin on muistettavana, jotta neljä viimeiset sanat (t. rivit) kussaki värsyssä, ovat surullisella eänällä, milt'ei itkusilmällä, laulettavana. — Pettit, t. petit.
[29] Istunto. Kaikki vanhat Bakkuksen vapasukuiset kokountuuvat tässä ikeän kuin oikeutta istumaan, koska näitä uusia veikkamoisia siihen kunniaan (tahi kuntaan) meärättiin, ja joukkohonsak laskettiin; jollon paneiksivat juuri pulskihin pukuisihin, julki juhla-voatteisihin. — Vainen, t. vainenkin, e. vain; — vaakuna, t. vapamerkki, jota kilvessään kantelivat vapaallisuutensak merkiksi, ja joihen kuvittamisella aina kokivat tarkoittoo voimallisimpia töitänsäk ja vehkeitänsäk. Köll', t. kölli, eli herja-nimi; — e'ess', t. edessäis. Ann'ttin, t. annettiin; — honka etc.. Näillä, ja seuraavilla sanoilla toimitetaan mimmoista hään sai vapamerkkinsäk. Kissoihin koirihin nai; näillä sanoilla ymmärretään niitä, jotk' eivät eneän tyyvyk omaan seätyynsäk, eikä pysyk vanhoillansak; mutta jotka naivat vieralaisia, tahi suurta sukua, tullaksensak sillä kuuluvaisemmaksi, tahi peästäksensäk entistä korkeampaan muka arvoon; — peäsi, t. pääsi.
[30] Annetaanha aina kunnon miehelle risti rintohinsak, tähti täyvellään, merkiksi hänen kunnollisuutensak: niin eikös siis näillen viinan-sankarillenki voisik semmoisia tarjoittoo, niinkuin tässä nyt tehdäänki? Bakkuspa heitä vielä lahjoittaa, vähä kullenki, sopivaisella latinan-kielisellä mahti-puheella, tahi vertaus-sanalla, niinkuin on tapana ollut monellaki miehellä semmoisella mahtisanalla kaunistuttaa vaakunansak, muillen mieli-muistiksi, itellen ilo-johteeksi.
Tähtiniekka, t. tähtikäs, tähtyri (riddare) — He latinalaiset sanan-parret, joita tässä käytätään, ovat hodie mihi, cras tibi, "tänäin mulle, huomena sulle" (eli "kukiin vuoronsak myötä"). — Patria ubi bene, missä hyvä, siinä eloni; — veni, vidi, vici, "voitinki, nähtyäni, tultuani"; — aut Caesar, aut nihil, "Keisariksi tahikka ei miksikään": eli niinkuin Suomalaiset sanoisivat, "ei puolesta jos ei kokonaisesta".