Muovits soitti pillihin,
Kuin oil tanssi jo loppunut — iloa-roatais;
Eänet valuivatten niin
Niinkuin papuja pa'assa poahtais.
Ensin Poavo pakisi,
Siitten lauloipa Ullakin viis' sipaletta. —
Sujuivatten myöski siin'
Kahet huilut ja kolm' kanteletta.
Kuulkas, Muovits, hoi! (Clarin.)
Kantelek jo soi — (Clarin.)
Niinpä, lystiksemme, teäll' —
Piemme tyttöjä polvimme peäll'.
Muikkuin istui rahillaan,
Siinä soihaisi sormillaan, somasti soitti:
Isolla violillaan
Hyvin hyrrytti, konstinsak koitti.
Oikeen! Lempo, kappas toi!
Miten karkais, ja lempeest' toas lepytti kielet. —
Hurraa! Hurraa — juokas hoi!
Niimpä hyppeä, ja tanssikaa, miehet — —
Soitak, Muovita, voan! (Clarin.)
Hyväst', oitistaan — (Clarin.)
Paneppas nyt parastaan,
Ja olek, riemullais, hauskaksi voan!
Muovits seisoi tuskissaan,
Kannatt' tahtia; kiljais, ja sanaksi saiki:
"Soitappas nyt Runoja —
Ruvetaanpas nyt Runoillen kaikki!"
Tuokaas viinoapa tänn',
Tuokee olttakin, kannua — jos tuota saisit!
Siukut, kuulkaas viuluinen —
Ruvek polskaan, ja laulatkee naiset!
Soitak Muovits voaan — (Clarin.)
Panek parastaan! — (Clarin.)
Oisko kuka luullut sen,
Jotta jouvuitit iloksi tänn'?
Ulla laulelipa myös,
Povi painui, ja paisui, ja — kohotti huivin;
Vilhuin, jok' oil huilu-mies,
Hiljain nauratti lymyssä luimin.
Pöyhöin nurkassapa joi,
Jossa jännitti jousensak, minkä hään voisi.
Ullan näki — huusi hoi!
Hyppäis helmaansak. Halainut oisi…
"Poisi, huiskamast'! (Clarin.)
Mitäs joutavast'?" (Clarin.)
Soittappas nyt meillen viel'!
Tekis' vieläkin kuulla mun miel'. —
Vilhuin näytti varsin niin
Niinkuin seinillen maalattu paimenpa parka.
Joka sarvessaan on kiin',
Ja ompi kainu, ja ujo, ja arka.
Hattu oli kallellaan,
Musta liivi oil auki, ja mahallaan vierui;
Kuin hään soitti huilullaan
Heilutt' peätä, ja helmat ne liehui.
Kuules soittojaan! (Clarin.)
Ruvek uuestaan! (Clarin.)
Kaikki laulatkaapas, hei —
Niimpä vietämme juhlamme näin.
Myrskyt riehuu ilmassaan,
Yö jo sammutti silmänsäk, maitamme peitti,
Ahtipa jo, alloistaan,
Ylös tuimia tursaita heitti.
Voi, kuin sujuva on kiel',
Koska kantelek, soitollaan, lepyttää mielen;
Laulak, veikkonenpa, viel'
Jotaik lystiä, kullakin miehen!
Soitak toivellais, (Clarin.)
Jotta kuulla sais! (Clarin.)
Muistiksemme juomme viel',
Kauvan kaikkukoon kanteleen kiel'!
N:o 7.[17]
Muovits-poloisen päivittelemistä.
(Fredmans Epistel, N:o 44).
"Movitz helt allena på Tre Byttor satt en gång". etc.
Muovita, yksin, soitti
Rouvissapa istuissaan,
Konstiansak koitti
Kanteleella voan — (Fin.)
Sormet kopeloitti,
Kielet kiljui kourissaan;
Kaikkipa hään voitti
Soittelmisillaan.
Kanteil oli varsinkiin
Kullasta, Kuvattu niin
Kaunis, jotta, toisten kohti,
Hohti
Niinkuin päivä paistais siin'. (D.C.)