— Anna sinäkin omani takaisin ja sovitaan pois riita!
Molemmat ukot ottivat tekotukkansa, puristivat toistensa käsiä ja vannoivat jäävänsä ystäviksi koko elinajaksi.
— Noh, isä Geppetto, nikkari sanoi rauhan ja sovinnon merkiksi, — minkä palveluksen aioitte minulta pyytää?
— Tarvitsen palasen puuta tehdäkseni marionettini, voinko saada sen teiltä?
Vallan tyytyväisenä astui Antton-mestari suoraan höyläpenkin luo ja otti halon, minkä vuoksi hän oli niin kovasti pelästynyt. Mutta juuri kun hän aikoi ojentaa sen ystävälleen, halko kimmahti hänen käsistään ja kovalla kolahduksella se putosi suoraan Geppetto paran laihaa säärtä vasten.
— Ohhoh, mestari Antton, näinkö rakastettavalla tavalla te omaisuuttanne lahjoittelette pois? Olitte lyödä minut ontuvaksi!…
— Voin vannoa, etten minä sitä tehnyt.
— Tahdotteko taas väittää, että itse sen tein…
— Syy oli kokonaan halon…
— Minä tiedän, että syy oli halon, vaan tehän sen viskasitte jalkaani.