— Voi sinua Kynttilä-parkaa!
Näiden sanojen jälkeen seurasi hyvin pitkä äänettömyys. Sen aikana ystävät eivät tehneet muuta kuin vain katselivat toisiaan pilkallisesti.
Viimein Pinocchio sanoi hyvin huilumaisella ja suloisella äänellä toverilleen:
— Olen kovin utelias, rakas Kynttilä ja kysyn, eivätkö korvasi milloinkaan ole särkeneet?
— Ei milloinkaan! Entä sinun?
— Ei milloinkaan. Mutta tänä aamuna on kyllä toista korvaani hirveästi pakottanut.
— Minun myöskin.
— Sinunkin? Ja kumpi korvasi pakottaa?
— Molemmat. Entä sinun?
— Molemmat. Ehkä meillä onkin sama tauti?