— Kyllä kai ontuva aasiparkani jo nyt on hyvin ja onnellisesti hukkunut. Vedetäänpäs se sieltä ylös ja tehdään kaunis rumpu sen nahasta!
Ja hän alkoi vetää nuoraa, joka oli sidottu aasin jalkaan kiinni, ja vedettyään pitkän aikaa, niin jo ilmestyi veden pinnalle… arvatkaa mikä? Kuolleen aasin sijasta näkyikin veden pinnalla ilmielävä marionetti, kiemurrellen sinne tänne kuin ankerias.
Kun miesparka näki marionetin hän luuli uneksivansa, jääden liikkumattomana seisomaan hyvin nolon näköisenä, suu auki ja silmät selällään.
Toinnuttuaan hiukan ensi hämmästyksestään hän sanoi itkien ja änkyttäen:
— Missä on aasi, jonka heitin mereen?
— Se aasi olen minä, vastasi marionetti nauraen.
— Sinäkö?
— Minä.
— Vai sinä veitikka! Sinä pilkkaat minua?
— Pilkkaisinko teitä? En toki, hyvä isäntäni, minä puhun täyttä totta.