Hän ui vielä hetken, mutta kääntyi sitten isäänsä päin ja sai vaivoin sanotuksi:
— Isä kulta, auta minua, sillä minä kuolen!
Jo olivat isä ja poika hukkua, mutta silloin he kuulivat äänen kuin kielettömän kitaran kysyvän:
— Kuka kuolee?
— Minä ja minun isäparkani.
— Tuon äänen minä tunnen. Sinä olet Pinocchio.
— Niin juuri olenkin, entä sinä?
— Minä olen turska, toverisi vankeudessa haikalan vatsassa.
— Ja mitenkä sinä pääsit pakenemaan?
— Seurasin sinun esimerkkiäsi. Sinä näytit minulle tien, ja minä pakenin sinun jäljessäsi.