— Niin, mutta siemenkotaa minä nyt en ainakaan syö, marionetti huudahti, sähähtäen äkäisenä kuin pieni kyykäärme.
— Saadaan nähdä! Elämän tiet ovat ihmeelliset, Geppetto toisti rauhallisesti.
Ja lopputuloksena oli, ettei noita kolmea siemenkotaa heitettykään ulos ikkunasta, vaan ne joutuivat pöydännurkalle säästöön kuorien kanssa.
Kun Pinocchio oli syönyt tai oikeimmin sanoen ahminut nuo kolme päärynää, haukotteli hän hartaasti ja sanoi nyyhkyttäen:
— Minun on vielä nälkä!
— Mutta minulla, poikaseni, ei ole mitään sinulle antaa.
— Eikö mitään?
— Minulla on ainoastaan nämä päärynän kuoret ja siemenkodat.
— Olkoon menneeksi! sanoi Pinocchio, — ellei todellakaan ole muuta, niin syön yhden kuoren.
Ja hän alkoi imeksiä yhtä kuorista. Ensin hän vähän väänsi suutaan; mutta sitten hän söi yhtä kyytiä kaikki päärynän kuoret, yhden toisensa jälkeen ja vielä kuorien jälkeen siemenkodat ja ne kaikki syötyään hän taputti tyytyväisenä vatsaansa ja sanoi iloisena: