— Tämä marionetti, jatkoi puhuva sirkka, on oikea täydellinen veijari…!
Pinocchio avasi silmänsä, vaan sulki ne heti.
— Hän on oikea hutilus, laiskuri, maankiertäjä…
Pinocchio piilotti kasvonsa lakanan alle.
— Tämä marionetti on tottelematon poika, joka ennemmin tai myöhemmin musertaa isäraukkansa sydämen…
Samassa kuului huoneesta omituista ääntä, ikään kuin pidätettyä itkua tai tukahdutettuja nyyhkytyksiä. Voitte arvata miten kaikki hämmästyivät, kun hiukan lakanaa kohotettaessa huomattiin, että se olikin Pinocchio, joka itki ja nyyhki.
— Kun kuollut itkee, on se merkki siitä, että hän on paranemaan päin, sanoi korppi juhlallisesti.
— Todellakin koskee minuun, että minun täytyy vastustaa rakasta ystävääni ja virkaveljeäni, lisäsi pöllö, mutta minä puolestani uskon, että kun kuollut itkee, on se merkki siitä, että hän vastenmielisesti kuolee.
XVII
Pinocchio syö sokerin, mutta ei huoli lääkkeistä, ennen kuin nähdessään haudankaivajien tulevan häntä hakemaan. Sen jälkeen hän valehtelee ja saa rangaistukseksi pitkän nenän.