Koska minä olin paikkaan mieltynyt, menivät tätini ja Mrs. Crupp ruokakammioon ehdoista keskustelemaan, sillä välin kuin minä jäin istumaan arkihuoneen sohvalle, tuskin tohtien ajatella mahdolliseksi, että olin aiottu asumaan niin komeassa huonehistossa. Jotenkin pitkän kaksintaistelon perästä palasivat he, ja minä näin ilokseni sekä Mrs. Crupp'in että tätini kasvoista, että asiasta oli sovittu.
"Ovatko nämät entisen asujaimen huonekalut?" kysyi tätini.
"Ovat, Ma'am", sanoi Mrs. Crupp.
"Mihin hän joutui?" kysyi tätini.
Mrs. Crupp sai pahan yskän-kohtauksen, jonka kestäessä hän suurella vastuksella lausui: "hän sairastui täällä, Ma'am. ja — öh! öh! öh! voi minua — ja kuoli".
"Kuinka! Mihin tautiin hän kuoli?" kysyi tätini.
"No, Ma'am, hän kuoli juoppoudesta", lausui Mrs. Crupp, niinkuin kahden kesken puhuen. "Ja savusta".
"Savusta? Ette suinkaan tarkoita kaminin savua?" kysyi tätini.
"Ei, Ma'am", vastasi Mrs. Crupp. "Sigarin ja piipun savua".
"Se ei ole missään tapauksessa tarttuvaista Trot" muistutti tätini, kääntyen minun puoleeni.