"Kallis Dorani! Nyt ijäti minun!"
"Voi, älä!" vastasi Dora. "Voi, älä, älä!"
"Etkö sinä ole ijäti minun, Dora?"
"Voi, kyllä, tietysti minä olen!" huudahti Dora, "mutta minä olen niin peloissani!"
"Peloissasi, kultani?"
"Niin. Minä en kärsi häntä", lausui Dora. "Miksi hän ei mene pois?"
"Kuka, henkeni?"
"Sinun ystäväsi", sanoi Dora. "Asia ei koske häneen yhtään. Kuinka typerä hän lienee!"
"Armaani!" (Tuskin löytyi mitään niin mielittelevää, kuin hänen lapsellinen käytöksensä). "Hän on mitä kunnollisimpia ihmisiä!"
"Oh, mutta emme tarvitse mitään kunnollisia ihmisiä!" nureksi Dora.