"Koska, niinkuin tiedät, lemmittyni, et ole mikään lapsi", muistutin minä.
"Kas niin!" lausui Dora. "Nyt sinä käyt häijyksi!"
"Häijyksi, armaani?"
"Ovathan he niin hyvät minua kohtaan", sanoi Dora, "ja minä olen varsin onnellinen".
"No mutta rakkain Dorani!" arvelin minä, "sinä saatat olla varsin onnellinen ja heidän sopii kuitenkin kohdella sinua järkevällä tavalla".
Dora loi minuun nuhtelevan katseen — mitä sievimmän katseen! — ja alkoi sitten nyyhkiä, sanoen, että, jollen rakastanut häntä, miksi olin niin hartaasti pyrkinyt kihloihin hänen kanssaan? Ja miks'en nyt mennyt tieheni, jollen voinut sietää häntä?
Mitä minä muuta voin tämän jälkeen tehdä, kuin suudella pois hänen kyynelensä ja kertoa hänelle, kuinka rakas hän oli minulle!
"Minä pidän todella sinut kovin hyvänä", lausui Dora; "sinä et saa olla julma minua vastaan, Doady!"
"Julma, kallis Dorani! Niinkuin minä tahtoisin — taikka voisin — olla julma sinua vastaan, vaikka saisin koko mailman!"
"Älä siis etsi vikoja minussa", sanoi Dora, sovittaen suutansa ruusun-ummuksi; "ja minä olen kiltti".