Viimeisinä parina minutina oli Mrs. Heep lakkaamatta kehoittanut poikaansa olemaan "nöyränä", ja oli langennut polvillensa meidän jokaisen eteen järjestänsä, tehden mitä hurjimpia lupauksia. Poika asetti hänet nyt tuolille, seisoi äreänä hänen vieressään ja piti kiinni hänen käsivarrestaan, vaikk'ei raa'asti, sanoen minulle julmalla katseella:
"Mitä vaaditte minut tekemään?"
"Minä sanon teille, mikä on tehtävä", lausui Traddles.
"Eikö tuolla Copperfield'illa ole mitään kieltä?" mutisi Uriah. "Minä tekisin teille sangen paljon, jos valehtelematta saattaisitte kertoa minulle, että joku on leikannut sen hänen suustaan".
"Uriah'ni aikoo olla nöyrä!" huusi hänen äitinsä. "Älkäät huoliko siitä, mitä hän sanoo, hyvät gentlemanit!"
"Tämä se on tehtävä", arveli Traddles. "Ensiksi on se luopumuskirja, josta olemme kuulleet, jätettävä minulle tuossa paikkaa".
"Otaksutaan, etten ole saanut sitä", keskeytti Uriah.
"Mutta te olette saaneet sen", lausui Traddles; "sentähden emme otaksu sitä". Enkä minä voi olla tunnustamatta, että tämä oli ensimäinen tilaisuus, jolloin todella itsekseni myönsin, että vanhalla koulukumppanillani oli selvä pää ja hyvä, tasainen, käytöllinen järki. "Sitten", sanoi Traddles, "täytyy teidän olla valmiina tuomaan esiin kaikki, mitä saaliinhimonne on anastanut, ja antaa se takaisin viimeiseen äyriin asti. Kaikki firman paperit ja kirjat jäävät meidän haltuumme, kaikki omat kirjanne ja paperinne, kaikki tilin-laskut ja takuut kumpaakin laatua. Lyhyeltä, kaikki, mitä täällä on".
"Täytyy? Sitä en juuri tiedä", lausui Uriah. "Minun täytyy saada aikaa ajatella sitä".
"Kyllä", vastasi Traddles; "mutta sillä välin ja siksi kuin kaikki on tehty meidän mieltämme myöden, pidämme nämät kaikki hallussamme; ja pyydämme teitä — lyhyeltä, pakoitamme teidät — pysymään omassa huoneessanne eikä rupeamaan yhteyteen kenenkään muun kanssa".