"Taitanettehan lukea?"
"Taidan vähän", vastasi Clemency.
"Ehkä morsius-, aamu- ja iltarukoukset?" jatkoi lakimies leikillisesti.
"Ei", sanoi Clemency, "ne ovat vaikeita. Luen ainoastaan sormistinta".
"Luette sormistinta?" virkahti Snitchey. "Mitä sillä tarkoitatte?"
"Ja muskottirautaa", lisäsi Clemency, nyökäyttäen päätänsä.
"Kyllä hän on mieltä vailla! Suurikanslerin hoitoon jätettävä", sanoi
Snitchey, katsoen häneen.
"Niin, jos hänellä on varoja", huomautti Craggs.
Nyt tuli Grace väliin ja selitti, että puheena olevissa esineissä oli kummassakin kirjoitus, ja sentähden oli Clemency Newcomella niissä taskukirjallisuutta. Hän ei ole kovin halukas lukemaan tavallisia kirjoja.
"Ahaa; se selvittää asian", sanoi Snitchey; "nyt ymmärrän kyllä. Luulin ystävätärtämme hassuksi, sillä sellaiselta hän ainakin näyttää", jupisi Snitchey itsetyytyväisen näköisenä.