"Yltäkyllin", vastasi gentlemani, laskien kynän jälleen kädestään.
"Entä vaivaishuoneet?" jatkoi Scrooge. "Vieläkö ne ovat toimessa?"
"Kyllä. Kuitenkin", vastasi gentlemani, "minä kernaammin tahtoisin, etteivät ole."
"Totta polkumylly ja köyhäinlaki ovat täydessä voimassa?" kysyi
Scrooge.
"Molemmilla on kyllin työtä, Sir."
"Sen johdosta, mitä ensin sanoitte, pelkäsin minä, että ne jostakin syystä olivat seisahtuneet hyödyllisessä vaikutuksessaan", lausui Scrooge. "Hyvin hauskaa, ett'ei niin ole laita."
"Me luulemme, että nämät laitokset peräti niukalta tarjoavat kristillistä ruumiin ja sielun virvoitusta tarvitsevaisten suurelle joukolle", vastasi gentlemani, "ja olemme muutamat yhtyneet kokoomaan rahoja, ostaaksemme köyhille hiukan ruokaa ja juomaa sekä poltoksia. Me valitsemme tämän ajan, koska se on kaikista ajoista semmoinen, jona puute katkerasti tunnetaan ja rikkaus riemuitsee. Paljonko saan kirjoittaa teidän puolestanne?"
"Ei mitään!" vastasi Scrooge.
"Tahdotteko, ettei nimeänne ilmoiteta?"
"Minä tahdon olla rauhassa", arveli Scrooge. "Koska kysytte minulta, mitä tahdon, gentlemanit, on tässä vastaukseni. Minä en huvittele itse joulun-aikana eikä minulla ole varoja kustantaa huvituksia laiskureille. Minä kannatan puolestani niitä laitoksia, joita äsken mainitsin — ne maksavat kylläksi; ja menkööt ne, joitten on toimeentulo täpärällä, niihin."