"Leikkaa? Aina. Joka päivä. Se on parturia! Oletteko nähnyt häntä toimessa?"
"En koskaan."
"Menkää häntä katsomaan, kun hän on täydessä puuhassa. Ajatelkaa, kansalainen kuudenkymmenenkolmen leikkaaminen ei kestänyt kahta piipullistakaan. Kunniasanani kautta."
Tuon virnistävän pienen miehen ojentaissa piippuaan, jota hän paraikaa poltteli, selittääkseen kuinka hän oli mitannut pyövelin ajon, tunsi Carton niin valtavan halun iskeä hänet kuoliaaksi että hän kääntyi pois.
"Mutta ettehän ole englantilainen", sanoi puunsahaaja, "vaikka olette englantilaiseen tapaan puettu?"
"Olen, niinkin", sanoi Carton, jälleen pysähtyen ja vastaten yli olkansa.
"Te puhutte kuin ranskalainen ainakin."
"Olen opiskellut täällä kauvan."
"Oi, oikea ranskalainen. Hyvää yötä, englantilainen."
"Hyvää yötä, kansalainen."