"Pahinta."
"Se on viisainta ja hyvin todennäköistä. Mutta luulen, että tämä syrjäänvetäytyminen on teille hyväksi."
Koska vitkasteleminen oikeussalista mennessä ei ollut luvallista, ei Jerry kuullut sen enempää, vaan jätti heidät — piirteiltään olivat he niin yhdennäköiset ja käytökseltään niin erilaiset — kun he siinä seisoivat toistensa vieressä kuvastuen yläpuolella olevaan peiliin.
Puolitoista tuntia kului hitaasti alhaalla käytävässä, joka oli varkaita ja roistoja täynnä, joskin sitä koetettiin lyhentää lammaspiiraisilla ja oluella. Käheä sananviejä istui epämukavasti eräällä penkillä, nautittuaan näitä virvoituksia, ja oli tupsahtanut uneen, kun äänekäs hälinä ja nopea ihmistulva, joka virtaili ylös oikeussaliin vieviä portaita, tempasi hänet mukaansa.
"Jerry! Jerry!" huusi herra Lorry jo ovella hänen tullessaan.
"Tässä olen, sir! Siinäpäs kahakka ennenkuin pääsee läpi. Tässä olen, sir!"
Herra Lorry ojensi hänelle paperilipun läpi tungoksen. "Pian!
Saitteko sen?"
"Sain, sir."
Paperilipulle oli pikaisesti kirjoitettu sana: "Vapautettu".
"Jos taas olisitte lähettänyt viestin: 'elämään palautettu'", mutisi
Jerry kääntyessään, "olisin tällä kertaa ymmärtänyt tarkoituksenne."