"Kuvailetteko —" alotti herra Lorry, mutta neiti Pross keskeytti häntä jyrkästi:
"En kuvaile koskaan mitään. Minulla ei ole lainkaan mitään mielikuvitusta".
"Kiitän oikaisusta; otaksutteko — te kai joskus menette niin pitkälle, että otaksutte jotain?"
"Silloin tällöin", sanoi neiti Pross.
"Otaksutteko", jatkoi herra Lorry, veitikkamainen välke kirkkaissa silmissään, häntä ystävällisesti silmäillessään, "että tohtori Manettella, näitten vuosien kuluessa on ollut oma ajatuksensa rääkkäyksensä syystä, ja ehkäpä vielä rääkkääjäinsä nimestäkin."
"En otaksu muuta kuin mitä lintuneitini minulle sanoo."
"Ja hän sanoo."
"Että hän niin luulee."
"Älkää nyt minuun suuttuko, joskin teen teille näitä kysymyksiä; olenhan vain tuhma asiamies ja te olette asianainen."
"Tuhma?" sanoi neiti Pross sävyisästi.