»Tavallisesti ei», vastasi Jasper, naurahtaen kuivasti. »Oletteko hyvä ja panette oven salpaan?»
Kapteeni, joka nautti suuresti kaikesta, mikä vain oli epätavallista, täytti hänen pyyntönsä, ja sitten he istuutuivat ryyppäämään wiskyään. Jasper heitti pois kuivan liike-ilmeensä ja tarinoi kaikenlaisista asioista, kunnes Scrivell koputti ovelle. Hän aukaisi Scrivellille oven, otti häneltä kirjekuoren ja toi sen kirjoituspöydän ääreen.
»Kuinka kävi?» kysyi kapteeni kiihkeästi.
»Kaikki hyvin», vastasi Jasper, näyttäen vekseliä.
Kapteeni huokaisi helpotuksesta.
»Minusta tuntuu kuin olisin tehnyt sen itse», hän sanoi nauraen. »Nuori kerjäläis-parka! Kylläpä hän riemastuu saadessaan tietää selviytyneensä rankaisematta!»
»Niin!» tuumi Jasper. »Mutta sivumennen sanoen, eikö olisi hyvä, jos lähettäisitte hänelle pari riviä?»
»Juuri niin!» huudahti kapteeni innokkaasti; »se on hyvä ajatus. Saanko kirjoittaa täällä?»
»Älkää päivätkö sitä lähetetyksi täältä», huomautti Jasper, työntäen hänelle arkin paperia ja kirjekuoren, »vaan omasta asunnostanne. Ettehän halua hänen tietävän, että kukaan muu tuntee tämän jutun.»
»En tietenkään. Kuinka tarkoin ajattelettekaan kaikkea! Kas siinä lakimies — aina pää kylmänä!» Hän meni pöydän ääreen ja kirjoitti seuraavansisältöisen kirjeen: