»Kyllä, tulen», lupasi loordi Grayford.
Oliver koputti ovelle. »Vaunut odottavat, mylord, aika on täpärällä.»
Leycester ja loordi Grayford menivät käytävään ja portaita myöten alakertaan. Seurustelusalin oviverhojen takaa kuului naurua ja soiton säveliä.
»Mitä sanon heille?» kysyi loordi Grayford nyökäyttäen päätään salia kohti.
»Kerro heille», kehoitti Leycester hymyillen yrmeästi, »että olen mennyt kaupunkiin asioissa.» Sitten hän pysähtyi äkkiä, ikäänkuin jotakin olisi välähtänyt hänen mieleensä, ja vilkaisi kelloonsa. »Hetkinen!» hän kuiskasi ja juoksi keveästi portaita ylös Lilianin huoneeseen. Kamarineito tuli ovessa häntä vastaan.
»Hänen armonsa nukkuu», hän ilmoitti.
Leycester empi vähän, mutta viittasi sitten häntä avaamaan oven ja astui sisään. Lady Lilian lepäsi sohvallani silmät ummessa, tuskainen hymy huulillaan. Leycester seisoi hetkisen katsellen häntä, kumartui sitten ja painoi keveän suukon hänen suulleen. »Näkemiin, Lil», hän kuiskasi. »Ainakin sinä ymmärrät.»
Sen jälkeen hän juoksi takaisin alas, vetäen hansikkaita käsiinsä, ja oli jo nostanut toisen jalkansa vaunun astuimelle, kun lady Wyndward tuli eteissaliin. »Leycester». kysyi hän, »minne olet menossa?»
»Lontooseen, äiti», oli vastaus.
»Miksi?»