»Hän on valmis tekemään Leycesterin tähden vaikka mitä tahansa, kuinka hullua hyvänsä», huokasi lady Wyndward.
Lenore katseli häntä jonkun aikaa miettivästi. »Luuletko voivasi pidättää loordi Grayfordia täällä tenniskentällä puolisen tuntia?» kysyi hän äkkiä.
»Mitä varten?» kummasteli lady Wyndward. »Kyllä, luulen voivani.»
»No tee se sitten», pyysi lady Lenore. »Syyn ilmoitan myöhemmin. Loordi Grayford on epäilemättä ovela; mutta minä uskon olevani ovelampi; mitä sinä arvelet?»
»Minun mielestäni sinä olet kaikin puolin hyvä ja kaunis, rakkaani», huokasi huolestunut äiti.
»No niin, pidätä häntä täällä puoli tuntia ja jätä kaikki muu minun varaani. Minulla ei ole tapana esittää perusteettomia pyyntöjä.»
»Ei ole. Teen kaikki, mitä tahdot ja sanot», vastasi lady Wyndward.
»Olen niin kovin huolissani, Lenore. Tiedätkö, mitä se merkitsee?»
»En tiedä, mutta luulen voivani aavistaa. Kas, tuolla hän tulee!»
Loordi Grayford lähestyi pitkin askelin, heiluttaen mailaa. »Kas tässä, lady Lenore! Onko tämä oikea?»
»Kyllä», myönsi Lenore, »mutta minä en voikaan enää pelata. Se harmittaa minua, mutta loukkasin käteni. Ei, vamma on aivan vähäpätöinen. Menen hautomaan sitä.»