Mutta loordi Grayford pudisti päätään, katsellen somaa taloa ikäänkuin omantunnon vaivoissa. — Toivonpa totisesti, että tämä kaikki selviäisi hyvin, — hän mietti. — Leycesterillä on hyvät aikomukset, mutta hyvin mahdollista on, että hän turmelee kaikki saadessaan jonkun hupsun mielijohteen! — Ääneen hän sanoi: »Ei, en tule sisälle, mutta pyydän teitä sanomaan serkullenne — neiti Etheredgelle, että — että —» Loordi Grayford-parka epäröi, otti hatun päästään ja tuijotti hetkisen sen tehtaanleimaan. »Niin, kuulkaas, ymmärrättehän, jos joko te tai hän tarvitsette apua — tarvitsette ystävää, ymmärrättehän — niin tulkaa luokseni. Olen kartanossa. Ymmärrättehän? Nimeni on Grayford.»
Frank nyökäytti päätänsä ja tarttui loordi Grayfordin ojennettuun käteen. »Kiitoksia, loordi Grayford!» virkkoi poika, ja luotuaan vielä suruisen silmäyksen taloon poistui loordi Grayford.
Frank repäisi kuoren auki ja luki ahmien lyhyen, mutta sisältörikkaan kirjeen, lähtien sitten etsimään Stellaa.
Tyttö istui urkuharmoonin ääressä; hän ei soittanut, kosketteli vain näppäimiä, katsellen miettiväisesti eteensä. Herra Etheredge oli ahkerassa työssä, käyttäen kultahohteiset iltahetket mahdollisimman tarkoin hyväkseen. Stella kääntyi ympäri, kun Frank tuli sisään, ja oli sanomaisillaan jotakin, mutta poika nosti sormen huulilleen ja viittasi häntä tulemaan mukaansa. He menivät yhdessä ulos herättämättä taiteilijan huomiota, ja Frank vei Stellan puutarhan toisessa päässä olevaan pieneen lehtimajaan. Stella katseli hymyillen pojan punehtuneita, kiihtyneitä kasvoja.
»Mitä tämä salaperäinen käyttäytyminen merkitsee, Frank?» hän kysyi.
»Minulla on jotakin sinulle, Stella», vastasi Frank. »Mitä annat minulle siitä? Se on — niin äärettömän aarteen arvoinen, mutta minä tyydyn suukkoon.»
»Se on tietystikin jotakin aivan turhanpäiväistä», väitti Stella nauraen, mutta kun poika otti kirjeen taskustaan ja piti sitä koholla kädessään, muuttui hänen ilmeensä. »Mikä se on, Frank?»
Poika pisti kirjeen hänen käteensä, nousi vaistomaisen hienotuntoisesti pystyyn ja poistui. »Lue se, Stella!» hän kehoitti. »Tulen heti takaisin.»
Stella otti kirjeen ja aukaisi sen. Frankin palatessa hän istui avattu kirje kädessään, kasvot hyvin kalpeina ja oudon valon hehkuessa hänen silmissään.
»No?» äänsi Frank.