»Mutta meidän on mentävä takaisin heti», huomautti hän naurahtaen. »Emmehän voi tulla seuraanne näissä tamineissa.» Puhuessaan hän silmäili ratsastuspukuaan murheellisen näköisenä.
»Saatte tulla vaikka työpuserossa, jos haluatte», selitti kreivitär. »Mutta se ei ole tarpeellista. Annoin tuoda tänne Leycesterin tavarat, ja — ettehän kai ensimmäistä kertaa lainaa toistenne vaatteita.»
»Emme totisesti!» vastasi Charlie nauraen. »Menen pukeutumaan. Missä
Ley on?»
Leycester oli hiljaa poistunut huoneesta ja istui parhaillaan Lilianin vieressä, pidellen hänen kättään omassaan, tytön nojatessa päätään hänen rintaansa vasten.
»Olet tullut takaisin luoksemme?» virkkoi Lilian, hyväillen hänen kättään. »Odottaminen oli pitkä ja raskas! Ethän enää lähde pois?»
Leycester empi hetkisen, katsoi sitten sisartaan silmiin ja sanoi hiljaa: »En, Lil, en lähde enää.»
Neito suuteli häntä ja kuiskasi levottomana: »Entä — entä — Stella,
Ley?»
Leycesterin kasvot värähtivät tuskaisesti. »Se on kaikki mennyttä», murahti hän, nousten seisaalleen. »Päivälliskello soi.»
»Tule luokseni myöhemmällä, Ley!» pyysi Lilian päästäessään hänet menemään, ja hän lupasi tulla.
Hälinää ei saanut olla, mutta oli huomattavaa, että ruokalistassa oli useita Leycesterin mieliruokia ja erikoista intialaista curryä loordi Grayfordin varalle.