»Frank!» pääsi Stellan kalpeilta huulilta.
»Älä itke, Stella. Jos olisin elänyt, niin hän — hän olisi pitänyt sinua sidottuna. Nyt kuolen —» Hänen äänensä aleni kuulumattomaksi, ja hänen silmänsä sulkeutuivat; mutta he näkivät hänen huuliensa liikkuvan, ja kun Stella kumartui hänen puoleensa, kuuli hän sanat: »Antakaa anteeksi, anteeksi!»
Parahtaen kiersi Stella kätensä hänen ympärilleen; mutta Frank oli jo poistunut hänenkin rakkautensa ulottuvilta. Stella vaipui pyörtyneenä vuoteelle, yhä painaen poikaa rintaansa vasten kuten äiti lastaan.
* * * * *
Tuntia myöhemmin asteli Leycester rannalla, kädet ristissä rinnalla ja pää kumarassa, ristiriitaisten tunteiden myrskyn riehuessa hänen sydämessään. Hän oli juuri saanut tietää, että Stella oli koko ajan pysynyt uskollisena hänelle, sillä saattaessaan tyttöä harhaantuneen poika-paran kuolinvuoteen äärestä hän oli Stellan omilta huulilta kuullut yleispiirteisen selostuksen siitä, kuinka Jasper oli pitänyt häntä vallassaan. Mutta nyt, kun tyttö oli vapaa — ei hän taas ollut. Kunnia sitoi häntä Lenoreen. Käveltyään rannalla edestakaisin tuntikausia hän teki päätöksen. Hän meni reippaasti majataloon ja kirjoitti Lenorelle. Hän kertoi kirjeessään kaikki — selosti Jasperin kuoleman ja mitä se oli tuonut ilmi; hän selitti, että vaikka Lenore ei hänen mielestään jäänyt jäljelle kuin yhdestä naisesta, niin hän ei voinut rakastaa ketään muuta kuin Stellaa. Hän rukoili Lenorelta anteeksi ja pyysi häneltä vapauttaan. Kirjoitettuaan ja suljettuaan kirjeen hän lähetti sen ja istuutui odottamaan.
Sinä yönä ei Leycester yrittänytkään nukkua. Hän istui huoneessaan, ja hänen ajatuksensa harhailivat niissä molemmissa naisissa, joilla oli ollut niin suuri osa hänen elämässään — siinä neidossa, jota hän rakasti, ja siinä, jolle hän oli antanut sanansa. Vihdoin koitti aamu; ja kun’ Leycester oli noussut pöydästä oltuaan syövinään aamiaista, palasi lähetti, joka oli vienyt hänen kirjeensä Lenorelle.
»Saitteko vastauksen minulle?» kysyi Leycester.
»Kyllä, mylord», myönsi mies.
Hän repi nopeasti auki pienen kirjeen, joka kuului:
»Päästän sinut vapaaksi ja toivotan teille mitä parhainta onnea.
Selitän kaikki äidillesi. — Lenore.»