— – Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma surunsa; kullakin ihmiselämällä on myrskyiset ja meluiset päivänsä, jolloin jokin äkkiä noussut kovan onnen tuuli näyttää puhaltavan pois kaikki sen ilot, sen silmän ruoka on pois otettu, ja kaikki sen toiveet ja suunnitelmat, kaikki mitä se ajatteli tehdä tai nauttia, peittyvät niin hämärään pilveen, että on mahdoton nähdä mitään tietä edessään; ihminen ei tiedä mihin sen on mentävä tai mihin sen on paettava apua saadakseen. Luottamus Jumalaan näyttää sillä hetkellä olevan poissa, ihmisellä ei tunnu olevan mitään voimaa, ei mitään toimintakykyä, eikä hän kykene tekemään mitään päätöstä toimiakseen jotain, uskoakseen jotain, välittääkseen jostain; itse maa näyttää horjuvan jalkain alla ja syvyyden lähteet syöksyvät esille.

Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa ja rohkaiskoon mieltään. Onko auringon loiste taivaalta kadonnut, siksi että myrsky tuo mukanaan rakeita ja paleltavia tuulia? Onko Jumalan rakkaus muuttunut, siksi että emme voi tuntea sitä huolestuttavassa tilassamme? Onko auringon valo taivaalta kadonnut, siksi että maailma on pimeässä pilvessä ja sakeassa sumussa? Onko Jumala unohtanut antaa valoa kärsivälle sielulle, koska emme voi nähdä, missä meidän tiemme kulkee muutamina lyhyinä päivinä, jotka meille ovat täytetyt tuskallisella hämmennyksellä?

Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle maan päällä on se, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole yhtään pimeyttä; että Jumala on rakkaus eikä Hänessä ole ollenkaan julmuutta; että Jumala on yksi eikä Hän ole ollenkaan muuttuvainen. Sentähden voimme rohkeasti rukoilla Häntä, rukoilla vapautusta, kun suru ja surkeus valtaa meidät; kun meidän oma tai meidän omaisemme kuolinhetki lähestyy; kun tuomiopäivä tulee, josta on kirjoitettu: »Jumala tekee vanhurskaaksi. Kuka tuomitsee? Kristus on kuollut, niin, paljoa enempi, Hän on myös ylösnoussut ja rukoilee meidän puolesta.» Rom. 8: 33,34. Jumalan rajattomaan rakkauteen, jonka Hän ilmoitti meille Jesuksen Kristuksen elämässä, Hänen täydelliseen ja kokonaiseen tahtoonsa vapahtaa meitä, jonka Jumala ilmoitti Jesuksen Kristuksen kuolemasta, kun Isä ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan vapaaehtoisesti antoi Hänen kuolemaan meidän edestämme, tähän rajattomaan rakkauteen voimme me uskoa ja sille jättää itsemme, kohtalomme, perheemme, ruumiimme, sielumme sekä niitten ruumiit ja sielut, joita me rakastamme.

National Sermons.

Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä tulella. Mutta elä luule että tuo tulikaste tulee ihmiselle kerta kaikkiaan, kauhean surun muodossa tai kauhistuttavana todistuksena hänen omasta synnistään ja mitättömyydestään. Ei, useilla ihmisillä — ja kenties parhaimmilla ihmisillä — jatkuu tätä tulta kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Salaisten koetusten kautta, kiusausten, joita ei kukaan ymmärrä paitse Jumala ja he itse, puhdistaa Herra heitä heidän salaisista vioistaan ja opettaa heitä salaisuudessa ymmärtämään viisautta; sen kautta poltetaan heistä pois oman tahdon akanat, itsepetos ja turhamaisuus, jotta vanhurskauttamisen puhdas kulta jäisi jälelle. Kuinka monella lempeällä ja pyhällä sielulla, jotka näyttävät iloisilta ihmissilmistä, onkaan heidän salaiset surunsa. He kantavat näkymätöntä ristiään päivät läpeensä ja paneutuvat sen päälle maata yöksi; ehkä saavat he kantaa sitä vuosi vuodelta hautaan asti, aina Kristuksen valtaistuimen juurelle laskeakseen sen siellä alas; ei kukaan paitse Kristus ja he itse saa koskaan tietää, mitä se oli, mikä se salainen kiusaus oli, minkä Jumala pani sen sielun päälle, joka meidän silmillä nähden näytti olevan liika hyvä tähän maailmaan. Näin Herra vartioitsee kansaansa ja koettelee sitä tulessa, samoin kuin sulattaja istuu uunin ääressä ja tarkastaa sulavaa hopeaa, kunnes hän tietää sen olevan puhdistetun kaikesta kuonasta, kun hän näkee oman kuvansa kuvastuvan siinä.

Town and Country Sermons.

Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras tie Jesukselle Kristukselle, on varmaan myöskin hyvä tie meille, joskin se on jyrkkä ja orjantappurainen. Asettukaamme hiljaisuuteen Jumalan käden alaiseksi; sillä joskin Hänen kätensä lepää raskaana meidän päällämme, on se myöskin voimakas ja turvallista on levätä sen varassa, eikä kukaan voi repäistä meitä Hänen kädestään, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Hän odottaa meitä vuosi vuodelta väsymättömällä kärsivällisyydellä ja antaa meidänkin sentähden välistä odottaa Häntä. Hänessä on täydellinen pelastus ja sentähden riittävä pelastus meille samoin kuin niille, joita rakastamme. Ja vaikkakin me Davidin kanssa menisimme alas tuonelaan, niin löydämme Jumalan siellä niinkuin David (Ps. 139:8; Ps. 16:10) ja tulemme kokemaan, ettei Hän hylkää sieluamme tuonelassa eikä salli pyhäinsä joutuvan häviöön. Usko sinä vaan Jumalaan. Ei mitään sinussa siitä, mitä Hän on luonut, ole joutuva häviöön; sillä se on yksi Jumalan ajatuksista, eikä mitään Hänen ajatuksistaan voi hukkaan joutua. Ei mitään kitketä sinusta pois muuta kuin sinun sairautesi; ei mitään polteta pois sinusta paitse kuona; se sinussa, josta Jumala alussa sanoi: »Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme!» se on pelastettava ja elävä ijankaikkisesti. Niin, luota Jumalaan ja huuda Hänelle syvyydestä: »Joskin Sinä lyöt minua, rakastan minä Sinua; sillä Sinä rakastit minua Jesuksessa Kristuksessa, ennenkuin maailman perustus laskettiin.»

Sermons — Good News of God.

Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet sielut! Katsokaa Kristuksen ristiin! Siinä riippui teidän Kuninkaanne! Murheellisten sielujen Kuningas, ja vielä enempi, surujen Kuningas. Ah, tuskaa ja surua, sortoa ja rasitusta, kuolemaa ja tuonelaa — kaikkia on Hän kasvoihin katsonut, jokaista näistä, ja kokenut niitten voimaa ja opettanut niitä tuntemaan Hänen voimaansa, ja Hän on voittanut ne kuninkaallisesti. Ja sen jälkeen kuin Hän on riippunut kiduttavalla ristillä, on suru tullut jumalalliseksi, Jumalan kaltaiseksi, samoin kuin ilokin on. Kaikki mitä ihmisen turmeltunut luonto pelkää ja halveksii, sen asetti kunniasijalle ristillä Jumala, joka otti sen päälleen ja siunasi ja pyhitti sen ikuisesti. Ja nyt ovat köyhät autuaat, jos ovat sydämessään yhtä köyhiä kuin kukkarossaan; sillä Jesus oli köyhä, ja hengessä köyhäin on taivaan valtakunta. Autuaat ovat nälkäiset, jos he isoovat vanhurskautta niinkuin ruokaa; sillä Jesus isosi, ja isoovaiset ravitaan. Autuaat ovat murheelliset, jos he eivät sure ainoasti omia surujaan, vaan syntejään; sillä Jesus murehti meidän syntejämme, ja ristillä tuli Hän, joka ei synnistä mitään tiennyt, synniksi meidän tähtemme, ja siksi murheelliset saavat lohdutuksen. Autuaat ovat ne, jotka häpeävät itseään ja vihaavat itseään ja nöyryyttävät itsensä Jumalan edessä; sillä ristillä nöyryytti Jesus itsensä, ja sentähden heidät ylennetään. Autuaat ovat hyljätyt ja halveksitut; eivätkö kaikki ihmiset hyljänneet Jesusta hädän hetkellä? Ja miks'ei he silloin myöskin hylkäisi sinua, sinä yksinäinen raukka? Onko opetuslapsi suurempi Mestariaan? Ei, vaan joka tahtoo täydellinen olla, olkoon niinkuin hänen Mestarinsa.

National Sermons.