Ja vielä kerran Theseus iski häntä, ja hänen ilkeä sielunsa lensi pois ja vikisten kuin yösiippa se katosi pimeään kalliononkaloon ja meni alas Hadekseen.
Sitten Theseus riisui hänen päältään hänen kultaiset koristuksensa ja meni hänen taloonsa ja löysi sieltä rikkautta ja kalliita aarteita, jotka Prokrustes oli ohikulkevilta ryöstänyt. Ja Theseus kutsui kokoon seudun kansan, jota Prokrustes oli kauan aikaa rosvonnut ja jakoi ryöstetyn tavaran heidän keskensä. Sitten hän meni alas vuoria ja jatkoi matkaansa.
Hän vaelsi Parnes-vuoren rotkoja sateessa ja sumussa, alas rinteitä, joilla kasvoi tammia ja mastiksipuita:ja mansikkapensaita ja tuoksuvia laakeripuita, kunnes hän tuli Kephisos-joen laaksoon ja Aphidnain kauniiseen kaupunkiin ja sen mahtavan jalavan juurelle, jossa Fytaliidi-uroot asuivat.
Sinne he rakensivat alttarin ja käskivät hänen kylpeä Kephisos-joessa ja uhrata vuoden vanhan oinaan, ja he puhdistivat hänet Sinis-rosvon verestä ja lähettivät hänet taas rauhassa matkaansa jatkamaan.
Hän vaelsi alas Akharnin laaksoa ja hopeapyörteisen virran rantaa, ja kaikki kansa siunasi häntä, sillä hänen uljaiden tekojensa maine oli levinnyt yli maiden ja mannerten. Viimein hän näki Ateenan tasangon ja sen kukkulan, jolla ateenalaiset asuivat.
Theseus kulki läpi Ateenan, ja kaikki kansa juoksi häntä katsomaan, sillä hänen maineensa oli kulkenut hänen edellään, ja jokainen tunsi hänen jalot tekonsa. Kaikki huusivat: "Tuossa tulee se sankari, joka löi Sinis-rosvon ja Phaian, Krommyonin villisian, ja voitti painissa Karkyonin ja surmasi Prokrustes-julmurin." Mutta Theseus kulki vakavana ja raskain askelin eteenpäin, sillä hän ikävöitsi sydämessään isäänsä ja sanoi: "Kuinka minä saatan hänet vapauttaa niistä verenimijöistä, jotka häntä kiusaavat?"
Hän kulki pyhiä portaita Akropolin kukkulalle, jossa Aigeuksen palatsi oli, ja meni suoraan Aigeuksen saliin ja seisahtui kynnykselle ja katseli ympärilleen.
Siellä hän näki serkkujensa, Pallaan poikien, istuvan juomapöydän ympärillä, ja heitä oli monta, mutta Aigeusta ei näkynyt heidän joukossaan. He istuivat ja pitivät juominkia ja nauroivat ja kuljettivat viinipikaria kädestä käteen; ja harpunsoittajat soittivat, ja orjattaret lauloivat, ja silmänkääntäjät tekivät temppujaan.
Äänekkäästi nauraa hohottivat Pallaan pojat ja lakkaamatta viinipikari kiersi pöytää. Mutta Theseus rypisti otsaansa ja mutisi: "Eipä kumma, että maa on rosvoja täynnä, kun tuonkaltaiset hallitsevat."
Silloin pallantiidit näkivät hänet ja puoleksi päihtyneinä viinistä he hänelle huutaa hoilasivat: "Hohoi, sinä kookas muukalainen siellä oven suussa, mitä sinä tällä kertaa haluat?"