Vanha Aigeus katsoi häneen ja rakasti häntä; mikäpä hellä sydän ei olisi tehnyt samoin? Mutta hän huokasi syvään ja sanoi:
"Vähänpä minä saatan antaa sinulle, jalo nuorukainen, ainakaan en mitään sellaista, joka olisi sinun arvoistasi, sillä varmaankaan sinä et ole kuolevainen tai et ainakaan kenenkään kuolevaisen poika."
"Muuta en pyydä", Theseus sanoi, "kuin saada syödä ja juoda pöydässäsi."
"Sen kyllä saatan sinulle antaa, jos minä lainkaan olen isäntä omassa talossani."
Sitten hän käski heidän tuoda istuimen Theseukselle ja asettaa hänen eteensä, mitä parasta oli pöydällä. Ja Theseus istuutui ja söi ja joi niin paljon, että kaikki muut pöydässä istujat ihmettelivät; mutta hän piti yhä nuijaa vieressään.
Mutta Medeia, tuo tumma noitanainen, tarkasteli häntä hetken aikaa. Hän näki kuinka Aigeus punastui ja vaaleni, kun nuorukainen sanoi tulevansa Troizeniasta. Ja hän näki myöskin, kuinka hän otti Theseuksen avosylin vastaan ja kuinka Theseus käyttäytyi Pallaan poikien edessä kuin jalopeura koiralauman keskellä. Ja hän sanoi itsekseen: "Tuosta nuorukaisesta tulee vielä tämän talon herra. Ehkä hän onkin läheisimmissä suhteissa Aigeukseen, kuin saattaa aavistaakaan. Eikä hänenlaisensa rinnalla pallantiideilla ole mitään menestystä."
Sitten hän meni takaisin huoneeseensa, sillä aikaa kuin Theseus söi ja joi. Ja kaikki palvelijat kuiskuttelivat: "Tuo mies se siis surmasi hirviöt! Kuinka ylevä on hänen silmiensä katse ja kuinka suuri hän on! Voi, jospa hän olisi meidän isäntämme poika!"
Mutta hetken perästä Medeia palasi, pukeutuneena kaikkiin jalokiviinsä ja kalliisiin itämaisiin vaatteisiinsa, ja hän oli kauniimpi nähdä kuin päivä, niin etteivät vieraat saattaneet hänestä kääntää katsettaan. Oikeassa kädessään hän kantoi kultaista pikaria ja vasemmassa kädessä hänellä oli kultainen pullo. Hän tuli Theseuksen luo ja puhui lempein ja helein äänin:
"Terve sankari, voittaja voittamaton, kaiken pahan hävittäjä! Juo, sankari, taikamaljastani, joka antaa levon kaikkien vaivojen jälkeen, joka parantaa kaikki haavat ja valaa uutta elämää suoniin. Juo maljastani, sillä siinä kihelmöi Idän viini ja Suruttomuuden neste, Taivahisten virvoitusjuoma."
Puhuessaan hän tyhjensi pullon maljaan, ja viinin haju levisi yli koko salin kuin ruusujen ja ajuruohon tuoksu.