Kun tuli seuraavan päivän aamu, niin vartijat tulivat ja veivät
Theseuksen labyrinttiin.
Hän astui tuohon kauheaan rotkoon ja kulki kallioilla kiemurtelevia polkuja ja läpi luolien ja holvien ja mutkikkaiden pylväskäytävien ja yli korkeiden kivikasojen. Hän kääntyi oikealle ja vasemmalle ja kulki eteen ja taaksepäin, kunnes hänen päänsä meni aivan sekaisin. Mutta koko ajan hän piti kerää kädessään, sillä sisään tullessaan hän oli kiinnittänyt langan pään kiveen ja kehitti lankaa kädestään kulkiessaan eteenpäin. Ja lankaa riitti, kunnes hän kohtasi Minotauroksen kapeassa solassa mustien kallioiden keskellä.
Kun hän näki pedon, niin hän pysähtyi hetkeksi, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt niin eriskummallista otusta. Sillä oli miehen ruumis, mutta sen pää oli härän pää, ja sillä oli leijonan hampaat, joilla se raateli saalistansa. Kun se näki Theseuksen, niin se mylvi ja hyökkäsi sarvet sojossa suoraan häntä kahden.
Mutta Theseus hyppäsi ketterästi syrjään ja pedon mennessä ohi hän viilsi miekallaan sitä polveen, ja ennenkuin se ennätti kääntyä takaisin tuohon kapeaan solaan, niin hän rupesi ajamaan sitä takaa ja pisteli sitä takaapäin miekallaan tavan takaa, niin että hirviö pakeni kauheasti ulisten, sillä se ei ollut koskaan ennen haavoittunut. Ja Theseus ajoi sitä takaa minkä ennätti pitäen lankakerää vasemmassa kädessään.
Niin he ryntäsivät eteenpäin läpi luolien ja kaikuvien kallioholvien ja poikki rosoisten rotkojen ja virranuomien pitkin Ida-vuoren juurta, jota ei aurinko koskaan pääse lämmittämään, ja aina ikuisen lumen rajoille asti he kiitivät, vainooja ja vainottu, ja kamalasti kalliot vastasivat pedon ulvontaan.
Viimein Theseus saavutti pedon, kun se huohottaen kaatui lumelle, ja hän tarttui sen sarviin ja väänsi sen pään taaksepäin ja työnsi terävän miekan sen kurkun läpi.
Sitten hän kääntyi ja astua laahusti tuiki uupuneena ja voimatonna takaisin, ja lankakerän avulla hän löysi tien ja saapui viimein tuon kauhean luolan suulle, ja kukas muu kuin Ariadne jo häntä siellä odotti.
Theseus kuiskasi: "Se on tehty!" ja näytti veristä miekkaansa. Tyttö pani sormen suulleen ja vei hänet vankihuoneeseen, avasi ovet ja laski kaikki vangit vapaiksi. Mutta vartijat nukkuivat raskaasti, sillä Ariadne oli heidät juovuttanut viinillä.
Sitten he pakenivat yhdessä rantaan ja astuivat laivaan ja nostivat
purjeen. Yö ympäröi heitä tummana, niin että he pääsivät kulkemaan
Minoksen laivojen lomitse ja saapuivat kaikki onnellisesti
Naksos-saarelle. — Ja siellä Ariadneesta tuli Theseuksen vaimo.