"Te pikku viisas! niin sillä onkin, mutta vannon kotijumalieni nimessä, etten käytä sitä väärin."
"Te olette inhimillinen ja erehtyvä."
"Niin olen — niin olette tekin, mitä sitten?"
"Inhimillisen ja erehtyvän ei pitäisi omaksua oikeutta, joka turvallisesti voidaan antaa vain jumalalliselle ja täydelliselle."
"Mitä oikeutta?"
"Oikeutta sanoa jostakin tavattomasta, luvattomasta teosta: olkoon se oikea."
"Olkoon se oikea — tepä sen sanoitte."
"Jospa se sitten olisi oikea", sanoin ja nousin, sillä mielestäni oli hyödytöntä jatkaa keskustelua, joka oli minulle paljasta pimeyttä. Tiesin myös, etten ainakaan nykyisellä asteellani voinut tunkeutua puhetoverini luonteeseen ja tunsin epävarmuutta ja omituista turvattomuuden tunnetta, joka seuraa täydellistä tietämättömyyttä.
"Minne menette?"
"Panemaan Adèlen levolle: hänen levollemeno-aikansa on jo ohi."