"Siihen olette jo valinnut toisen, ja teidän täytyy pysyä valinnassanne."
"Jane, rauhoitu hetkiseksi, olet ylenmäärin kiihtynyt. Minäkin koetan rauhoittua."
Laakerikäytävältä tuli tuulenhenkäys, se värisytti pähkinäpuun lehviä, jatkoi matkaansa — pois — pois tuntemattomiin etäisyyksiin ja raukesi. Ei kuulunut muuta ääntä kuin satakielen laulu. Sen kuullessani aloin taaskin itkeä. Mr. Rochester istui ääneti ja katseli minua hellästi ja vakavasti. Kului hetkinen ennenkuin hän puhui taas.
"Tule viereeni, Jane, niin selitän asian ja koetamme ymmärtää toisiamme."
"Minä en koskaan enää tule teidän viereenne, minut on nyt revitty pois, enkä voi palata."
"Mutta, Jane, minä pyydän sinua vaimokseni, ja vain sinun kanssasi aion mennä naimisiin."
Minä vaikenin. Luulin, että hän teki pilkkaa minusta.
"Tule, Jane, tule tänne!"
"Morsiamenne seisoo välissämme."
Hän nousi ja oli yhdellä hyppäyksellä vieressäni.