Mietin hetkisen, ja kun vastaukseni vihdoin tuli, oli se koko lailla arveluttava: "Minun täytyy pysyä hyvin terveenä, eikä kuolla ollenkaan".
"Kuinka sinä voisit pysyä terveenä? Nuorempia lapsia kuin sinä kuolee joka päivä. Vain pari päivää sitten hautasin pienen viisivuotiaan lapsen — hyvän pienen lapsen, jonka sielu nyt on taivaassa. Pelkäänpä pahasti, että samaa ei voitaisi sanoa sinusta, jos sinut kutsuttaisiin pois."
Koska en kyennyt poistamaan hänen pelkoansa, loin silmäni kahteen leveään jalkaan, jotka olivat asetetut matolle, ja huokasin, sillä toivoin olevani kyllin kaukana poissa.
"Toivon, että tämä huokaus lähtee sydämestäsi, ja että todella kadut koskaan pahoittaneesi oivallisen hyväntekijäsi mieltä."
"Hyväntekijä, hyväntekijä", toistin itsekseni. "Kaikki he sanovat Mrs. Reediä hyväntekijäkseni. Jos se on totta, on hyväntekijä vihoviimeinen olento."
"Luetko rukouksesi aamuin ja illoin?" jatkoi tutkijani.
"Kyllä, sir."
"Luetko raamattua?"
"Joskus."
"Luetko sitä mielelläsi? Pidätkö siitä?"