Karhun pyytäjä ja Karhu.
Yxi mies oli jo myynyt karhun nahan, ennen kuin hän sen oli kiertänytkään ja tappanut, ja juonut sen hinnan ja rahan suuhunsa. Se, mies meni nyt kumppalinsa kansa ulos mettään, josa karhu rookais hänen, löi hänen kumoon käänteli häntä, nuuski ja haisteli häntä; toinen mies joka oli puusa sillä aikaa, kysyi häneltä, sitten kuin karhu oli pois mennyt; mitäs Karhu sinulle sano? hän sano: se neuwo, ettei karhun nahkaa pidä myymän ennen kuin karhu on saatu.
47 Satu.
Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita.
Yxi Akka oli joutunut oikeuden käymiseen, josa hänen asiansa ei tahtonut hänen tyhmän päänsä jälkeen toiwon perästä juosta, edes käydä ja hywää päätöstä saada, jonga onnettomuuden, ja pitkällisen oikeuden wijwytyxen ja asian ylöslykkäämisen yli, hän kerran tuli puhuesaan walittamaan muutamille lain oppineille Adwocaateille jotka sanoit: oletkos woidellut? sinä et ole tainnut woidella herroja ja asian omaisia? ota waari tilasta kuin he owat josain koosa, pöydäsä rualla, eli muolla nijn woitele. Akka otti sanasta waarin: Hankki ittelleen hywin ison Woidet-sarwen, semmoisen kuin lypsy-Akat lehmijen utareille pitäwät; otti sijwen, ja tuli salaa asian omaisten pöydäs ollesa, ja woiteli raswallaan jokaisen waatteet ja turmeli ne hornaan kokonaan pois; josta he suutuit, enemmän kuin lepyit. Mutta Akka päälle seisoi kuitengin, että he tarwihtit woidetta, nijn hänen asiansa juoxis.
Oppi. Woideltut kädet on liukkaat; ja woideldut rattaat juoxewat ja pyöriwät kewiästi, sen tietä hopero Akkakin.
48 Satu.
Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele).
Se on tawallinen, että koska ihmiset wetäwät päälleen jongun onnettomuuden, uskowat, ja syyttäwät he kilkaa, että hän on ollut asias. Kerran se tapahtui, että kilka sai nähdä yhden wanhan Akan istuwan yhdesä puusa, (omena puusa) ottakaa waari, sanoi hän nijlle lässä olewille, nijn tee näettä, että kohtasillään Akka putoa maahan, ja taittaa käsiwartensa ja säärensä, ja sitten hän kohta huuta minua, ja syyttä minua. Hywät ihmiset! tahdottako te todista, etten minä ikään ole käskenyt hänen sinne kijwetä.
Wähän hetken päästä Akka tupsahti maahan, nijnkuin kilka oli sanonut; ja Akka sadatteli ja sanoi että kilkan työ se oli, hänelle se olkoon häpiäxi joka hänen sinne saatti. Mutta kilka puhdisti itsensä täydellisillä todistuixilla ja skääleillä, ettei hän ikään ollut sinne häntä käskenyt, eikä häntä puusta pudottanut.