74 Satu.
Yxi Pohjatoin Säkki.
Yxi mies oli Kilkan kans tehnyt sen lijton, että kuin hän wain saa yhen säkin täyden rahaa, niin hän saa hänen, mies otti säkin lainaan pappilasta, ja leikkais pohjan pois, teki rejjän kirkon holwijn eli lakeen ja sito säkin suun siihen awoinna. Kilka kanta rahaa, hengen jälkeen, niin ettei hän wihdon tiedä, neuwoa mistä hän enemmin sais hopia rahaa, ja kysyy wihdoin mieheltä, mikä sun säkkisäs on, kosk ei se jo täydy (sillä säkki oli pohjatoin ja juoxit kirkkoon, joka kyllä weti ja ei täytynyt) ongo se oma säkkis waan kenengä? mixei se jo täydy? mies wastais, ei minä olen sen lainannut Pappilasta — ja so, sen säkin minä tunnen, sano Kilka suutuxisa, ja mene päätänsä wääntäin tiehensä, pahaxuen että hän oli niin paljon Rikstaaltereita kantanut pohjattomaan säkkijn, ja häpiällä tapannut wetonsa.
75 Satu.
Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.
Oli yxi leikkinen ja lystinen mies joka kerran Paawi kunnasa tahtoi koetella yhden Ahneen Pispan andeliaisuutta. Hän meni hänen tygönsä uuden wuoden päiwänä, toiwottamaan hänelle yhtä hywää uutta wuotta ja anoi häneltä kymmenen Tukaatia kullasa uuden wuoden lahjaxi. Oletko sinä willisä, wastais Pispa, pidätkö sinä minun niin tyhmänä ihmisnä? luuletko sinä, että minulla olis niin wähä mieltä, että minä ulos jakasin niin paljon rahaa yhden suuri kijtoxen edestä? korkiasti kunnioitettawa Herra, sano se koirus, joss se on paljon anottu, niin olkoon ainoastansa yxi Riikin tallari niin minä tahdon sengin lahjan edestä kiittää; mutta ei Pispa tahtonut senkään lahjan kansa ulos. Se leikkinen mies sanoi sitten, että hän tytyy kupari äyriinkin, mutta se tuli kansa kieltyxi häneltä. Koska nyt sijs se koirus näki, ettei täsä ollut yhtään rahan saalista, sanoi hän Pispalle: Teidän korkiasti kunnioitettawaisuudenna, tahtois sijs olla niin hywä ja antaa minulle siunauxensa: aiwan mielelläni, kernaasti wastais Pispa: Lankia polwillesi, niin sinun pitää saaman sen saman; ei korkiasti kunnioitettawa Herra, sanoi se toinen, nyt en minä tahdo otta teidän siunaustanna; sillä joss te olisia pitäneet teidän siunauxenna yhden puoli äyrin weroisna, niin että te ikään olisi sitäkään minulle tahtoneet tärkiästi jakaa.
Oppi kolmesta edellisestä Sadusta.
Ahneus on kaiken pahuuden juuri, ja pahin kuin se nijtten hengellisten luona löytyy. Se saatta wirkamiehen wihattawaxi; se jälle saattaa wiran ylönkatseseen; ja wiran ylön katse saattaa sen hyödyttömäxi nijtten tykönä joilla sijtä pitäis oleman hywää eli hyödytystä.[1]
76 Satu.[2]
Yxi Pappi ja muutamat päärynät.