Yxi wanha nälkäinen Jalopeura olis mielellänsä tahtonut syödä yhden hywän palan Hewosen lihaa, jonga hän hoxasi; mutta hän pelkäis, että se nuori ja jalo Hewonen jaloillansa wapauttaa ittensä, hän ajatteli sijs konstilla ja wiekkaudella saada saalista ja nijn palkita jalkainsa hitautta.
Hän puki sentähden päällensä senkaltaiset waatteet, kuin Toktoreilla eli Lääkärella plaa olla; ja antoi itsensä ulos koko Mestarixi lääkitys konstisa, koska mailma nijn mielellänsä tahtoo sitä.
Täsä muodosa antoi nyt Jalopeura sanan juosta ympäri, hänen lääkäri konstistaan ja sywästä tiedostaan.
Mutta Hewonen hawaitsi kelmistykin, ja hänelle joukahti mieleen sijnä siwusa yxi juoni, jolla hän aikoi tehdä Jalopeuran yrityxen mitättömäxi.
Kuin minä eilen, sanoi hän, juoxin pensasten läpi, nijn yxi orjan tappura pisti minun jalkaani, nijn että minä sijtä nilkutan.
Ei yhtään waaraa, wastais se uusi Toktari, sijhen minä kyllä awun saatan; nosta ainoastans wähä ylös sinun jalkas.
Jalopeura asetti itsensä sijhen ruumijn kummarruxeen, kuin tämä toimitus waati, tehdäxensä wirkaansa; mutta se potiwa oli wilkkaampi lääkäriänsä; sillä nijn pian kuin hän sai lääkärinsä sijhen kummarruxeen kuin hän tahtoi, paiskais hän Jalopeuraa ottaa wasten nijn wäkewästi, että se langeis seljällensä maahan.
Sillä tawalla pääsi Hewonen ehijällä nahalla, ennen kuin Jalopeura taisi aikomustaan täyttää.
Oppi molemmista edellisistä Saduista.
Jolla on paha mielesä, sille pahoin käypi.