128 Satu.
Wares ja Lammas.
Yxi Wares istu kerran Lampaan niskaan, ja hakkais sitä nokallaan, noukki ja repi hänen willojaan, ja wääky rumasti, niin paljon kuin jaxoi. Lammas joka tunsi kiwun, sanoi hänelle: woi! joss sinä niin tekisit yhdelle Koiralle kuins minulle teet, niin et sinä jäis kostamata. Älä usko minua niin hulluxi, sanoi Wares naurain, etten minä tiedä, kelle minä tätä teen.
Oppi. Hiljaiset ja kärsiwäiset ihmiset tulewat enimmästi kowin ja pahoin kohdatuxi ja pidellyxi; koska wäkiwaltaiset, pahat ja julmat saawat rauhasa käwellä.
[Nämät Sadut sijtä 115. tähän 128. asti owat Fransyskan kielestä
Suomexi tulkitut; waikka tosin monta nijstä edellisistäkin löytään
Ransyskan kielellä. Muutamat owat Ruottista, Latinasta ja Saxasta.
Ja nämät seurawaiset, Suomalaisillekin tutut, ja muutamat löytään
Gellertin kirjasa.]
129 Satu.
Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi.
Lohi ja Kijski löit kerran wetoa wälinsä, kumman ennen olis wasta wirtaa kosken päällä. Ja se joka wedon tappaa, pitää antamaan toiselleen Olut tynnyrin. Molemmat rupeisiwat uimaan kiehuwan kosken päälle; mutta wirrasa Kijski tarttui Lohen pyrstöön, ja kuin Lohi oli pääsemillään kosken päälle, niin Kijski pirahutti ja nakkais ittensä edellä ja huusi, täällä minä jo olen. Lohen täyty hänelle antaa tynneriin olutta, josta Kijski joi, juopui, oxensi, ja siitä hän wielä nytkin on niin iljakka ja kinosansa.
Oppi. Pienen pääs on niin paljon mieltä, kuin isongin. Mutta kohtuus on paras makkarasta, joss oluestakin.
130 Satu.