Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta.
Tuli Tuhma ja Typerä
Luoxe Raution Rotewan
Parahimpahan pajahan,
Josa kuuma hewos kenkä
Oli ahjosta otettu
Laattialle laskettuna,
Sijhen tarttu tuhma miesi
Poltti sormensa pahasti,
Kengän kijjätti kiwasti
Heitti pijangin piwosta:
Seppä huusi, hullu päälle,
Sinä Tuhma ja Typerä,
Mixes ensin mietinynnä
Hywin kokenut kysellä
Jos on rauta jähtynynnä
Joss on kuuma, tahi kylmä?
Tuhma taasen wastajaapi
Mistän tietänen todella
Raudan polttawan rumasti?
Seppä wastaisi wakanen,
Kuuma rauta kihiseepi
Joss sen päälle syljeskelet.
Otti Tuhma ongehensa
Pani muistohon paraten
Neuwwon tämän näppäräisen,
Meni konna kotihinsa
Jossa wellille wetäy,
Johon sylki seittemästi,
Ei se kiehuwa kihissy;
Nieli kohta nälkähinen
Kitahansa kiehuwaisen
Wellin kuuman ja wihasen,
Poltti wattansa warilla
Wetelällä wellillänsä
Kurku lakensa kuritti,
Nahan suustansa siwalsi.
Sijnä oli saatawilla
Toinen kysywä toweri:
Mixes outo odottanut
Jauho wellin jähtymistä?
Tuhma wastaisi wihassa
Minä luulin jo lujasti
Jähtyneexi julman wellin
Toinen sijhen sanonewi,
Mixes höyrystä hawainnut
Wellin wetelän warixi
Tulen pääldä tullehexi.
Kuss' on sawu sakiana
Sijnä tuli tupruaapi.
Tuhma taasen muisti tämän
Juoxi sitten janoisansa
Läikkywälle lähtehelle,
Joka höyryisi hywästi
Jonka luuli lämpimäxi
Polttawaisexi peräti
Koska sawusi kowasti;
Seiso sentähden sujotti
Jotta jalkoja jumotti
Odotuxella odotti,
Jotta nääntyä janohon
Tahto kuolla konna parka,
Sijtä pelwosta pahasta
Ettei polttais poskiansa
Kurkkuansa kalttajaisi.
Se on narri nahkoinensa,
Jok' ei tunne, eikä tutki
Luonnon laatua lujoa
Tämän mailman menoja,
Syyitä Luonnon sywimpiä
Waikutuxia wakoja.
145 Satu.
Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki.
Yxi Miesi merkillinen
Waikiasti walittaapi
Hywin huutawi hopero
Surun alla surkiasti:
Jo on kuollu kumppalini
Waipu waippani alanen;
Oli wainaja wakanen
Akka armas awullinen
Paras pijjoista minulla,
Waimo Waimoista walittu;
Näitä lausu Leski-miesi
Murehella muistutteli
Wielä wanno wimmattunna
Jottei ota olenkana
Enää elinkautenansa
Puolisota peiton alle,
Eikä waimohon wanuuk
Koska kuoli kelwos Akka
Waimo werratoin wajosi
Tuonen uupukin unehen:
Mutta koska kelpo lailla
Itki, parku ja porisi
Juoxi juuri joutumalla
Luoxe waimo wainajansa
Ruumijn arkungin awasi
Otti lijnan ja lakanan
Paidan pojjes sieppajaapi
Jok' oli hieno ja hiwuttu;
Näillä sanoilla saneli:
Kyllä kelpaawi sinulle
Käärin-lijna kehnompikin
Paita wälttää prostinasta;
Ota paita karhiampi,
Minä hienomman hywästi
Panen tallelle talohon
Kätken toistaxi todella,
Toisen waimoni waraxi,
Joss sen onni oikaiseepi
Talohooni taluttaapi.
Tämä puhet pulskan miehen
Saatti syystä nauramahan
Murhe wäen wäleästi;
Perhe purskahti piangin
Nauruhun heti hywähän,
Koska näit nähtäwästi
Huomahtit aiwan halulla
Että miesi entiselleen
Jälle järjelle tulowi.
Murhe tuopi mullan karwan
Pahat päiwät parran pitkän
Huoli harmahan hapenen:
Älä itke ilman syyttä
Älä waiwata walita
Kyllä syysä itkemistä
Waiwasa walittamista.
146 Satu.
Wihasta pyörtynyt Waimo joka wirkoisi ja eläwäxi tuli kuin lyötijn.
Waimo willisä wihanen
Ärisewä Äjjällensä,
Tuittu, tuima ja toranen
Häjyn elkinen etana
Akka aiwan arwollainen
Pahan kurinen katala
Pahan sisunen sikiä
Suuri suusta suututtanna
Oli ukkonsa usein,
Jotta kuristi kowasti
Piexi waimonsa pahasti
Anto kyllä kylmän kylwyn
Mutta waimo wiskausi
Nijnkuin kuolluna kumohon
Koko raatonsa rumensi
Soritteli sorkkiansa
Wenytteli warpahansa
Nijnkuin kuollut kaiketikkin,
Heti hengensä pidätti,
Makais pitkä pitkänänsä
Miehelle mieli pahaxi,
Tätä tekikin monasti;
Jotta tottu tosiahan:
Miesi muorihin pahahan:
Kerran jälle jättäysi
Hengetä herwottomaxi,
Langeis lysyhyn lowehen
Kulki tuolla Tuonelossa
Mutta miesi melkiäinen
Akan arwasi asian
Ilwehistä ilkeistä
Kujehista kelwottoman,
Ett' oli hengisä eläwä
Muori wihassa makasi
Sydän sairasna sapesta.
Kerran miesi kiljasoowi
Kyllä äänellä kowalla
Ärjäseepi äkeästi
Weistä waatijpi wagasti
Puukkoansa pudistaapi;
Sanowi sijnä samassa:
Kosk' on kuollunna katala
Herjä waimo hengetöinnä
Nijn on nahka nyljettäwä
Kesi kelwos korjattawa
Waimon watta walkaistawa;
Alko nylkehen awulla
Waimoansa warpahista
Jalka pöydästä jutusti;
Waan ei waimo waaran alla
Tähän leikkihin tytyny;
Pian päätänsä pudisti
Wärwähytti warpahansa
Räpylöitä räpsäytti
Wirkois wielä wijmmeiseltä
Turka hengihin tulowi
Entiselleen elämähän.